sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kiireistä elämää

Tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Valitettavasti blogi on ollut viime aikoina kovin hiljainen, sillä elämässä on pitänyt monenlaista kiirettä. Töissä on ollut pari aika tiukkaa vääntöä vaativaa deadlinea, minkä lisäksi ollaan remontoitu meidän asuntoa. Eteisen lisäksi remonttiin on joutunut meidän makuuhuone, jossa Voltti vietti ennen aikansa työpäivien aikana. Voltin tuhot ovat pääosin keskittyneet makuuhuoneen huonekaluihin, joita se on järsinyt varmaan käytännössä joka päivä. Lisäksi se on maistellut listoja, oven karmeja, ikkunalistoja, betoniseinää ja repinyt tapetteja. Sänky me ollaan purettu runkoa lukuun ottamatta pois joka aamu. Sitä ennen Voltti pissaili sänkyyn, repi lakanoita ja söi sängyn säleikköpohjat rikki. Kypsyttiin Jannen kanssa tuohon joka päiväiseen sängyn purkuun ja kasaamiseen ja päätettiin siirtää Voltti uuteen yksiöön toiseen makuuhuoneeseen ja aloittaa makuuhuoneen remontti. Vihdoin remontti on loppusuoralla ja tänään toivottavasti saadaan jo uudet huonekalut sinne.



Voltti on viihtynyt uudessa yksiössään ihan hyvin. Ensimmäisinä päivinä se alkoi taas syödä ovenkarmeja, mutta nyt ne on eristetty kompostiverkolla. Uusi kaappikin on pysynyt ehjänä, sillä se on peltiä. Nyt Voltti on ollut tuhoamatta viikon ja keskittänyt purskelutarmonsa huonekalujen sijaan putkiluihin. Voltti on viime aikoina alkanut rauhoittua ja kotona se isoksi osaksi vain nukkuu. Toivottavasti tämä päiväpuuhastelun tarvekin alkaa pikkuhiljaa vähentyä.



Molempien koirien kanssa on edelleen käyty ahkerasti treeneissä. Pörrin avoimen luokan liikkeet alkaa näyttää jo kivoilta ja ollaan otettu ohjelmistoon kisamaisia treenejä ja voittajan juttuja, joita tullaan varmasti treenailemaan paljon kesällä. Pörrillä on ollut viime aikoina vire katossa ja se on ollut treeneissä todella rasittava. Treenimotivaatio on ollut Pörrin kanssa aika hukassa ja Voltista on tullut selkeästi mun ykköskoira.

Voltin työskentelyilme alkaa näyttää tosi kivalta ja Voltin kanssa on nykyään ihan hirveän kiva treenata. Voltti tekee minut joka treeneissä todella iloiseksi ja leijun ihan pilvissä. On ihanaa tehdä töitä koiran kanssa, joka on aina iloinen ja innokas ja haluaa vilpittömästi tehdä hommia yhdessä mun kanssa. Voltti on ihan yhtäkkiä myös oppinut tarjoamaan aktiivisesti asioita ja siitä on kehittynyt aika nokkela nuorimies. Esimerkiksi eilen Voltille laitettiin ensimmäistä kertaa ruutuun kosketusalusta. Tähän asti sitä on juoksutettu ruutuun vain lelulle. Voltti juoksi alustalle ja pysähtyi sinne odottamaan, että tulen palkkaamaan, vaikka sille ei ole ikinä opetettu ruudussa tai kosketusalustalla pysymistä tai että tuon sille palkan ruutuun. Olin niin onnellinen! Tehtiin myös tötterön kiertoa siten, että tötterön paikkaa vaihdettiin jokaisen toiston jälkeen. Aluksi harjoitus oli vaikea ja Voltti jäi kentälle pyörimään, että missä se tötterö oikein on, mutta parin toiston jälkeen se oppi bongaamaan tötterön. Ihan huippupentu! Voltista on tullut lyhyessä ajassa mulle kovin rakas ja en malta ollenkaan odottaa, miten hienoja hetkiä meillä on tulevaisuudessa luvassa sen kanssa yhdessä.

Vaikka olen paatunut talvi-ihminen, tämä surkea vetinen talvi on tehnyt tehtävänsä ja haaveilen jo kovasti keväästä ja sulista ulkokentistä. Kesällä en aio ottaa pojille mitään muuta ohjattua koulusta kuin Riitan tokovalkut. Muuten treenataan iteksemme ja treenikavereiden kanssa. Haluan myös pitää meidän kalenterin mahdollisimman tyhjänä, jotta Voltin kanssa ehdittäisiin paneutua paimentamisen saloihin ja aloitella aksaa. Ajatuksissa oli käyttää Voltti nyt keväällä myös luustokuvissa. Lähipiirissä ilmaantuneet OCD-tapaukset ovat sen verran huolestuttaneet, että haluan mahdollisimman pian tietää, miltä Voltin luusto näyttää.