Voltin pentutreenejä videolla

Lupasin teille aiemmin, että kuvaan videolle treenejä, mitä Voltin kanssa on tehty ja vihdoin juhannuksena oli aikaa.

Ensimmäisessä videossa ollaan Pörrin agilitytreeneissä, joissa Voltti muistutteli mieleen kosketusalustaa ja käsitargettia.

Juhannuksena tehtiin mm. pentukurssin kotiläksyjä eli boxilla takapään käyttö/perusasentotreeniä. Samaa juttua, mitä olen aikoinaan tehnyt Pörrin kanssa KLIK. Anteeksi alaston pukeutumiseni! Kuvattiin tämä video aamulla ja mulla on vielä yöshortsit jalassa.

Seuraavassa nami/leluvaihtoja. Voltilla on namille ja lelulle eri palkkasanat (Joanna Heweltin ajatus), joita treenataan tässä. Eri palkkasanoilla pyritään siihen, ettei koira koskaan pety palkkaansa, vaan tietää aina, mitä on saamassa. Eri palkkasanat mahdollistaa myös tälläisen "pelin", jolla saa vahvistettua heikomman palkan arvoa ts. koira leikkii saadakseen namin -> leikki vahvistuu tai koira syö namin päästäkseen leikkimään -> ruokapalkan arvo kasvaa. Voltti jää vielä hieman kiinni ruokapalkkaan, mutta ollaan menty parissa viikossa paljon parempaan suuntaan.

Viimeiseksi vielä kuppitreenejä. Volttihan ei ole kovin ahne ruokaa kohtaan ja perusluonteeltaan se on melko rauhallinen, minkä vuoksi se on taipuvainen passiivisuuteen. Tässä pari harjoitusta, joilla saadaan koiraa aktiivisemmin tavoittelemaan ruokaa. Koiran kanssa siis kisataan kupille ja jos kupille ehtii ensin, sen voi napata ja juhlia kupin kanssa. Sitten uusi yritys ja jos koira parantaa suoritustaan, annetaan sen voittaa. Kun koira voittaa kupin, kuppi lähtee liikkeelle ja koira joutuu tavoittelemaan ruokaa saadakseen sen. Voltin tyyppiselle koiralle tämä on varsin oleellinen harjoitus luopumisen vastapainoksi, jotta koira ei totu saamaan ruokaa olemalla passiivinen. Tällä myös saa nostettua ruuan arvoa palkkana.

Kyselkää kommenteissa, jos haluatte tietää lisää jostakin harjoituksesta tai muuten Voltin pentutreeneistä. Tämä oli tämmöinen tiivis esitys. Seuraavassa postauksessa enemmän meidän kuulumisia.

Joko saa hyperventiloida?!

Nyt se on virallista. Pörri on ilmoitettu vihdoin ja viimein ensimmäisiin tokokokeisiinsa. Joko saa hyperventiloida? No ehkä meidän ei tarvitse hyperventiloida, sillä olen varma, että Pörri osaa kaikki alokasluokan liikkeet vaikka unissaan. Ollaan viime aikoina tehty paljon kisamaista, jotta itse tottuisin liikkurointiin ja saataisiin rutiinia kisanomaiseen käyttäytymiseen. Olen menossa kokeeseen aika varmoin fiiliksin, sillä tiedän, millainen Pörri on ja miten se on kisatilanteissa käyttäytynyt. Rally-tokokokeissa Pörri on osoittanut olevansa aika luotettava kisakumppani ja toivon, että sama meno jatkuu myös tokokokeessa. Kokeet ovat kotiseuran hallilla 16.7. ja tuomarina on Ralf Björklund. Vielä on kuukausi aikaa hioa yksityiskohtia, kuten leviämistä täyskäännöksissä, luoksetulon loppua ja noutokapulan parempaa pito-otetta.

Sain Riitalta hauskan idean kisamaiseen treeniin. Ideana on siis, että pyydetään kaveria liikkuroimaan kisaliikkeitä, mutta annetaankin naksutin kaverille. Kaveri saa naksauttaa aina, kun meno näyttää hyvältä ja ohjaaja palkkaa koiran tällöin ja vain tällöin. Harjoituksen tarkoituksena on, että koira saisi palkkaa sellaisissa kohdissa, joissa ohjaaja itse ei koiraa normaalisti välttämättä palkkaisi. Tällä keinolla saadaan vähennettyä sitä, että koiralle muodostuisi suuria palkan odotuksia tiettyihin kohtiin liikkeitä, sillä me ohjaajat tupataan palkkaamaan koiraa useimmiten samoissa kohdissa. Samalla saadaan nostettua nostettua palkan odotusta sellaisiin kohtiin, jotka ovat muuten ehkä jääneet vähälle palkkaukselle esim. jätöt tms (Jos halutaan panostaa tähän osa-alueeseen voi kriteerinä olla, että naksu tulee, kun koira on hieman kyllästyneen oloinen. Näin saadaan palkanodotusta näihin kohtiin ja koiralle reippaampi ilme.) Tästä saa myös itselle hieman perspektiiviä siihen, että mikä näyttää ulkopuolisen silmiin hyvältä. Tätä kannattaa tehdä useiden eri kavereiden kanssa, sillä jokainen naksuttelee vähän eri tiheydellä ja erilaisista asioista. Omasta mielestäni tämä harjoitus on tosi hauska, kun saa itekkin jännätä ja olla skarppina, että milloin pääsee palkkaamaan koiran. Mulle ja Pörrille tämä on myös luonut hyvää yhteishenkeä, kun minun ei tarvitse arvoida, oliko suoritus hyvä vai huono, vaan me pyritään yhdessä näyttämään, että kyllä me osataan ja ansaitaan palkka.

Voltti ja Tarmo

Voltti on kulkenut meidän mukana kaikissa treeneissä ja tehnyt omia naperojuttujaan. Se on kyllä melko pätevä harrastuskoiran alku. Voltti on saanut uuden lempinimen Virkamies, sillä se on melko huvittava tapaus tuon virkamiesmäisyytensä kanssa. Voltin mielestä treenaaminen on vakava juttu ja siihen pitää keskittyä ihan täpöllä, vaikka maailma romahtaisi niskaan. Eilen Voltti oli mukana Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien ringin tokotreeneissä ja pääsi treenien lopuksi hieman humputtelemaan kentälle. Voltti leikki kivan raivokkaasti lelulla, vaikka se oli alle leikkinyt pitkän tovin Tarmon kanssa. Tarmo on treenikaverin 10 viikkoinen Italiasta haettu bc-pentu. Taas eilen sai todeta, että Voltin kanssa on kyllä niin ilo tehdä töitä, kun se keskittyy niin hyvin ja on niin innokas. Pörrin jälkeen koirassa osaa arvostaa tällaisia ominaisuuksia.

Voltilla on unilelu

Ongelmien ytimessä

Ollaan viime aikoina treenattu Pörrin kanssa Riitan tarkan silmän alla jopa kahdesti viikossa ja ollaan päästy sukeltamaan pintaa syvemmälle meidän ongelmiin. Olen saanut monestakin asiasta Riitalta aika tiukkaa analyysia ja olen päässyt jyvälle siitä, että mistä meidän ongelmat tokossa johtuu. Jostain syystä meidän yhteistyö rally-tokossa toimii tosi hyvin, mutta tokossa meillä on ollut paljon ongelmia. Suuri osa meidän ongelmista johtuu minun omasta pääkopastani. Oman pääkoppani merkitys tulee kasvamaan lähitulevaisuudessa, sillä Pörri alkaa olla sillä tasolla tokossa, että enää ei ole mahdollista, että treeneissä on aina pelkästään kivaa, vaan edistyminen alkaa vaatia enemmän mukavuusalueelta poistumista. Pörriä on laitettava entistä haastavampiin tilanteisiin, enkä saa enää auttaa ja pelastella sitä jokaisesta sudenkuopasta sen takia, että se on niin pieni ja söpö. Joudun myös itse poistumaan entistä enemmän omalta mukavuusalueeltani, jotta saan vietyä Pörriä eteenpäin. En voi enää treenata niin kuin ollaan aina ennenkin treenattu, vaan joudun entistä enemmän pohtimaan sitä, miksi ja miten joitakin asioita tehdään.

Riitan mukaan suuri syy sille, miksi meidän yhteistyö rally-tokossa toimii hyvin, mutta tokossa ei, johtuu omasta koulutustavastani. Olen kuulemma kouluttanut Pörriä paljolti tekniikka edellä unohtaen asenteen. Pörrin tyyppistä koiraa pitäisi kouluttaa enemmän asenne edellä ja vasta, kun asenne on kunnossa, voi alkaa hioa tekniikkaa. Olen onnistunut kouluttamaan Pörristä teknisesti taitavan koiran (kuinkahan monta kertaa olen kuullut tämän eri kouluttajilta...), jolta puuttuu tokoon tarvittava asenne. Rally-tokossa Pörri pärjää hyvin vähemmälläkin asenteella, mutta pärjätäkseen tokossa, Pörri tarvisisi lisäpotkua asennepuoleen.

Olen saanut myös paljon noottia myös kriteerin hallinnasta. Esimerkiksi sivulletuloissa meillä on ollut ongelmana se, että minulle ei kelpaa mikään. Vaikka kriteerinä pitäisi olla sivulle tulossa asenne, saan metrisen tatin otsaan, jos Pörri tulee sivulle vinoon. Koska sivulle tulo on mielestäni huono, en osaa aidosti kehua Pörriä ja Pörri kyllä rivien välistä huomaa, ettei tämä nyt sitten niin hyvä ollutkaan kuin väitetään. Onneksi minulla ei ole herkkää ja pehmeää koiraa, sillä en pärjäisi sellaisen kanssa. Koiralla pitää olla tarpeeksi itseluottamusta, että se pärjää mahdottomien vaatimusteni kanssa. Tässä tuleekin minulle haastetta, sillä minun pitäisi oppia ohjelmoimaan oma pääkoppani siten, että päätän jonkin kriteerin ja sitten pidän siitä kiinni. On vain kamalan vaikeaa päättää joku yksi kriteeri ja olla onnellinen, jos koira onnistuu täyttämään kriteerin, mutta kaikki muu menee enemmän ja vähemmän pieleen.

Toisaalta kriteerinhallinnan puolella on ongelmia myös toiseen suuntaan. Riitta moitti, että Pörri saa usein treeneissä aivan liian helposti palkkaa. Kehittyäkseen paremmaksi tokokoiraksi, Pörri pitäisi opettaa työskentelemään enemmän palkan eteen. Jos se saa palkkaa liian helposti, laskee hyvänkin palkan arvo. Treenejä pitäisi vaikeuttaa ja lähteä haastamaan Pörriä enemmän ja testata, että osaako se asioita oikeasti vai vaan minun auttamana. Itselleni on vaikeaa sietää Pörrin epäonnistumista. Suhtaudun Pörrin kanssa treenaamiseen ehkä vähän liiankin tunteella ja koen Pörrin epäonnistumisen omana epäonnistumisenani. Pörri on hoksannut tämän ja käyttää sitä auliisti hyväkseen. Sen sijaan, että Pörri ponnistelisi itse onnistumisen eteen, se laittaa minut ponnistelemaan, jotta muokkaan harjoituksen sille niin helpoksi, että se varmasti onnistuu ja saa puoli-ilmaiseksi palkkaa. Toisin sanoen Pörri siis kouluttaa minua, enkä minä sitä.