Vaihtelu virkistää

Näin eilen Koirakoutsin Facebook-ryhmässä ilmoituksen, että myydään viidellä eurolla paikkaa Krista Karhun tokoryhmään. Olen ollut Kristan opissa rally-tokoleirillä ja tykkään kovasti Kristasta ja Kristan koulutustyylistä. Kun katsoin lämpömittarin -25 asteen pakkaslukemia ja pohdin lenkille lähtemisen vai lämpimässä sisähallissa treenaamisen välillä, syntyi päätös nopeasti. Tartuin tilaisuuteen ja hyppäsin tuntemattomaan.

Olen pitkään treenannut tokoa pelkästään Riitan ryhmissä. Vaikka kouluttaja onkin superpätevä, on välillä virkistävää mennä jollekin muulle kouluttajalle hakemaan uusia ajatuksia ja vinkkejä treenaamiseen. Kristan ryhmässä meillä oli eilen teemana eläinkokeet. Tunti alkoi sillä, että Krista kellotti meiltä kaikilta, miten pitkään koira pysyy peruasennossa. Pörrin suoritus oli hävettävä 27 sekuntia, jonka jälkeen Pörri vilkaisi nopeasti sivulle ja palautti kontaktin. Kun vapautin Pörrin se alkoi nuuskia maata. Krista sanoi, että näytti siltä, että Pörrin mielestä taivaalta tipahti jotain eli toisin sanoen Pörrin mielestä taivaalta tipahti ruokaa. Pörri ei koskaan hallissa haistele mattoa, ellei sinne ole joku kylvänyt ruokaa. No ruokaa ei tippunut, mutta jonkun leijailevan valkoisen hahtuvan olin itsekin näkevinäni. Tulipa ainakin selväksi, ettei Pörrin perusasento ole kovin vahva. Pitänee ottaa siis treenilistalle taas pitkästä aikaa.

Seuraavassa eläinkokeessa saatiin tehtäväksi antaa koiralle toistamiseen sama käsky eli käsketään koira ensin maahan ja kun koira on maassa, sanotaan uudelleen maahan. Tämä oli Pörrille tosi vaikea ja se nousi aina istumaan. Pörri ei siis selvästikään kuuntele, mitä sanon sille. Jouduin auttamaan Pörriä aika paljon, että saatiin onnistuneita toistoja ja pääsin palkkaamaan. Toinen tehtävä oli sanoa koiralle istu ja kun se istuu, sanoa uudelleen istu. Tämä sujui paljon paremmin, sillä tämä oli ehkä Pörrille helpompi. Treenin tarkoitus oli saada koira kuuntelemaan paremmin erityisesti paikkamakuuta varten, ettei koira reagoisi toisten käskyihin.

Kevät 2015

Seuraavaksi kokeiltiin, mitä tapahtuu, jos koira kutsutaan 10 kertaa sivulle antamatta sille ollenkaan palkkaa. Halutessaan koiralle sai sanoa hyvä. Tokossahan koiran pitäisi periaatteessa ajatella, että niin kauan kuin ohjaaja on hiljaa, menee hyvin. Pörriltä ainakin alkoi totaalisesti usko loppua. Sivulle tulo ei ole sillä muutenkaan mikään kovin vahva käskystä, koska se tarjoaa sitä niin paljon itse. Tehtiin samaa harjoitusta vielä kotona ruokakuppipalkalla siten, että kannustin Pörriä tulemaan sivulle. Sujui paljon paremmin ja teki huomattavasti nopeampaa.

Viimeisessä eläinkokeessa koiraa kutsuttiin sivulle siten, että ohjaaja teki jotain hassua. Esim. ohjaajan kädet olivat sivulle tai kohti kattoa. Ohjaaja saattoi myös katsoa kattoon tai seistä yhdellä jalalla. Nämä olivat Pörrille tosi hankalia. Yllättäen seuraaminen oli sille selvästi helpompaa. Sain heilua ja huojua ihan miten vain ja se intopinkeänä seurasi.

Tunnin lopuksi tsekattiin vielä kaikkien luoksetulot. Krista liikkuroi meidän luoksetulon tokoringin näyttökokeessa, joten Krista tiesi, miltä Pörrin luoksetulo yleensä näyttää: lähtee vauhdilla, vauhti alka hiipua kesken matkan, laukka vaihtuu raviin ja Pörri asettelee itsensä rauhallisesti ja epävarmasti sivulle. Kristalla oli luoksetulon korjaamiseen kolme ajatusta. Koska Pörrille seuraaminen on vahva ja se tykkää siitä, Pörrille voisi koittaa kikkaa, että kutsun sen ja vähän ennen kuin se on tulossa sivulle lähdenkin kävelemään ja otan Pörrin seuraamaan ja se saa palkan seuraamisesta. Tämä oli täysin uusi vinkki, joka menee ehdottomasti testiin. Toinen vinkki oli sama kuin Sirkellä eli välillä kierrätän Pörrin takaa sivulle. Kolmas vinkki oli, että vapautan Pörrin palkalle vähän ennen kuin se on tulossa sivulle. Tätä en tohdi enää tehdä, koska meidän hidasteluongelma on osin perua siitä, että Pörri kyttää, koska lelu lentää. Krista rohkaisi myös kannustamaan ja tsemppaamaan Pörriä luoksetuloissa, sillä osittain hidas vauhti on jonkinlaista epävarmuutta. Varmuuden myötä saataisiin ehkä sitten sitä vauhtiakin lisää. Tunnilla Pörri teki tosi kivoja luoksetuloja. Parhaita aikoihin. Sirken takaakierrätykset ovat siis tepsineet.

Tunnin jälkeen tuli ihan hurja motivaatio ottaa härkää sarvista ja treenata näitä meidän ikuisuusongelmia pois (hidas sivulletulo, epävarma luoksetulo). Onneksi sunnuntaina pääsee taas Millin kanssa hallille, niin voidaan alkaa parsia vihdoin meidän alokasluokkaa kasaan.

Kysymyspostauksen vastaukset ja arvonnan voittaja koitetaan saada eetteriin viikonlopun aikana. Pysykää siis kuulolla!