Kesäkuun agilityt

Jos näitä agilitypostauksia alkaisi nyt saamaan vähän tiuhempaan julkaistuksi :)

Kesäkuussa jatkettiin luopumisleikin hyödyntämistä Pörrin saamiseksi sopivaan vireeseen. Heti ensimmäisissä treeneissä se tuntui tuottavan tulosta ja saatiinkin tehtyä pitkä ratapätkä ilman ongelmia. Treeneissä koitettiin lisäksi parantaa A:n kontaktia jarruttamalla Pörrin vauhtia hihnan avulla. Myös keppien verkkoja alettiin vaihtamaan ohjureihin. Ensimmäisellä kerralla Pörri koitti puskea ohjurista läpi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Toinen kerta menikin jo ilman törmäilyä. 

Toiset treenit olivatkin Pörriä parhaimmillaan. Antaa videon puhua puolestaan :)

Jos edellisissä treeneissä nähtiin Pörriä parhaimmillaan, oli kolmannet treenit jotain ihan muuta. Aluksi harjoiteltiin A:n kontaktia. Nyt Pörrin annettiin lähteä pöydältä puolesta välistä alastuloa, jotta vauhti ehdi kasvaa niin kovaksi ja jarruttaminen kontaktille on helpompaa. Tämän jälkeen Pörri ottikin jostain syystä kovin häiriötä muista treeneissä olleista koirista ja tuli sen seurauksena keinulta melko ilkeästi alas. Pörrimäisesti pieni kolaus ei kuitenkaan näyttänyt hidastavan menoa millään tavalla. 

Kesäkuun viimeisissä treeneissä nähtiin Pörriltä taas oikein mallikasta työskentelyä. Mitä nyt kerran vähän lähti mopo keulimaan ja kouluttaja komensi Pörrin jäähylle. Pörrihän oli tuomiosta tunnetusti eri mieltä ja kävi treenien lopussa protestiksi kaatamassa yhden estenumeron ;)

Toukokuun agilityt

Huhhuh, kylläpäs tämä aika rientää ja näiden agilitypostauksien tekeminen vaan venyy ja venyy. Palataanpas ajassa puoli vuotta(!?) taaksepäin. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin (jos joku vielä muistaa), siirryimme takaisin Tähtitekniikalle treenaamaan. Heti ensimmäisissä treeneissä Pörri teki rataa kuin vanha tekijä! Kouluttajamme totesikin heti alkuun, että eihän Pörrillä tunnu mitään ongelmia olevan. Niin, täällä ei olekaan sitä toista kenttää, mihin vilkuilla välillä. Pörristä muuten huomasi hauskasti treeneissä, että sillä oli tainnut olla vähän ikävä kouluttajaamme Annaa. 

Toisissa toukokuun treeneissä oli vähän havaittavissa TamSKilta tuttua ylimääräistä räyskyttämistä. Näissä treeneissä tuli myös todettua, että Pörrin A-esteeseen kontaktia tarvii parantaa jotenkin. Nyt Pörri hyppää esteeltä alas jo ennen kontaktia. Kävimmekin toukokuun aikana TamSKin järjestämissä juoksu-A koulutuksessa katsomassa kannattaako Pörrille opettaa A:n kontakti stopilla vai läpijuoksuna. Tästäkin tulee ehkä postaus vielä jossain vaiheessa.

Toukokuun viimeisissä treeneissä otettiin Pörrin vireen laskemiseksi käyttöön luopumisleikki. Tällöin siis Pörrin täytyy ottaa katsekontakti ennenkuin saa kädessäni olevan namin. Toistamalla tätä muutaman kerran saadaan koiran viretila laskettua sopivalle tasolle. Pörrin tapauksessa tämä tuntui toimivan hyvin, koska heti alkuun saatiin tehtyä pitkä pätkä rataa varsin mallikkaasti.

Keinusta otettiin taas totuttuun tapaan ensin yhdet lentoharjoitukset ja A:lle saatiin jo melkein kontakti aikaiseksi. Tämän tosin seurasi, että Pörri meinasi vetää kuperkeikat.

Aikaisemmin käytimme kepeissä pelkkiä verkkoja. Ne ovat kuitenkin melkoisen työläät laittaa paikoilleen, joten päätimme hiljalleen ruveta vaihtamaan verkkoja ohjureihin (jotka ovat huomattavasti nopeammat laittaa paikalleen). Ainakin näin alkuun Pörri ei tuntunut vierastavan niitä.

Käännöstreeniä

Perjantain rally-tokon tehoryhmän treeneissä meillä oli teemana käännökset ja kukkaset. Rally-tokossahan erilaisia käännöksiä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Oman haasteensa tuo myös se, että osassa käännöksissä koiran seuraamispuoli vaihtuu. Olen opetellut käännöksiä paljon siten, että Pörri on vasemmalla puolella ja seuraamispuoli vaihtuu oikeaksi. Perjantain treeneissä tulikin sitten käännöksiä myös siten, että seuraamispuoli vaihtui oikeasta vasempaan. Hui, että voikin mennä aivot solmuun.

Keräsin oheiseen kuvaan rally-tokon ylempien luokkien käännöksiä. Tässä on kivaa iltapuhdetta myös tokokoiralle, sillä monissa käännöksissä koira joutuu käyttämään takapäätään melkoisen tehokkaasti. Kylttien tarkemmat suoritusohjeet löytyvät Rally-Tokoyhdistyksen sivuilta.

Kuvailin eilen illalla hieman videolle meidän iltatreenailuja. Täyskäännös vasempaan ja käännös vasempaan kylteissä meillä on ollut ongelmana se, että en ole saanut Pörriä kääntymään pois alta. Tätä harjoitellaan videon aluksi. Tämän jälkeen treenattiin laatikon avulla oikean puolen perusasentoa. Esittelin Pörrille oikean puolen käännösten kautta. Nyt, kun se osaa jo ihan vähän seurata oikealla, olen ottanut mukaan perusasentoharjoitukset. Kokeilin aluksi myös perusasentoharjoituksia, mutta en saanut Pörriä ymmärtämään oikean puolen perusasentoa ennen kuin sain markkinoitua sille jollain tapaa ajatuksen siitä, että myös oikealla voi tehdä hommia. Perusasentotreenin jälkeen harjoittelemme valkovuokkoa ja molemmat täyskäännös vasempaan. Teemme myös pientä alkeisharjoitusta molemmat täyskäännös oikeaan, missä koiran seuraamispuoli vaihtuu oikeasta vasempaan. Pörri on oppinut pyörimään vain vastapäivään ja sille oli perjantaina treeneissä todella vaikeaa pyörähtää toisinpäin, joten joudun nyt aluksi auttamaan sitä kädellä.

Jotta ei täysin unohtuisi tokojututkaan niin aloitin lauantaina sheippaamaan Pörrille metallikapulaa. Laitoin kapulan keskiosaan vähän ilmastointiteippiä pehmentämään hampaisiin tulevaa kilahdusta. Hyvillä mielin Pörri tuntuu nostelevan myös metallikapulaa. Ajattelin naksutella kapulasta kivaa nyt jonkin verran teipin kanssa ennen kuin otan teipit kokonaan pois. Vaikuttaisi, ettei metallista tule suuren suurta ongelmaa. Hidas siitä saattaa tulla.

Tokoringin näyttökoe

Haettiin Riitan yllytyksestä Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin ja sen näyttökoe oli tänään. Lähdettiin Pörrin kanssa aika soitellen sotaan ja se näkyi. En ehtinyt treenata näyttökoetta varten erikseen, vaan mentiin näyttökokeeseen ihan vain niillä taidoilla, jotka meillä oli ennakolta.

En tiennyt ennen näyttökoetta, että saako kokeessa palkata koiraa vai ei. Minulle selvisi vasta kisapaikalla, että koiraa ei saa palkata, mikä oli tavallaan hassua, koska nuorimmat rinkiin hakevat koirat olivat 10 kk ikäisiä eli pentuja vielä. Muutenkin tilanteen kisanomaisuus yllätti. Suoritukset tehtiin aivan kuin kisassa oltaisiin oltu. Jotenkin ajattelin, että näyttökokeessa olisi ollut rennompi ilmapiiri, mutta kaikki ohjaajat tuntuivat olevan kauhusta ja jännityksestä jäykkänä, mikä tarttui minuun itseenikin. Vaikka kisapaikalle saapuessa ei jännittänyt, oman vuoron koittaessa tuli ahdistunut olo. Pääsyy ahdistukseen oli, että me ei olla Pörrin kanssa treenattu kisamaisia tilanteita. 

Oltiin vuorossa vasta toiseksi viimeisenä, joten ehdin katsoa lähes kaikki suoritukset. Koirakoiden taso oli korkea ja tuntui, että kaikki tekivät tosi hyvin. Alkoi ahdistaa entistä enemmän: karkaako Pörri kehästä, miten se seuraa, miten se tekee luoksetulon, miten se reagoi palkattomuuteen ja mun ahdistukseen jne. Omatunto alkoi vähän soimata ja mietin, että miksi toin koiran tällaiseen tilanteeseen näin keskeneräisenä.

Näyttökokeen suoritukset:

• Seuraaminen taluttimetta (vähän pidempi kuin ALO + suora hidas ja juoksu), kerroin 3
• Suora luoksetulo, kerroin 3
• Noutaminen tai noutokapulan pitäminen (kapula annetaan perusasennossa olevalle koiralle, joka pitää sitä suussaan n. 5 sekuntia ja irrottaa ohjaajan käskystä), kerroin 1
• Vapaavalintainen liike, kerroin 1
• ALO paikallaanolo, kerroin 2
• Yleisvaikutelma, kerroin 3

Kun otin Pörriltä hihnan pois kehän laidalla, siltä karkasi taas mopo täysin käsistä. Se haukkui innostuksesta ja oli ihan liekeissä. Oli hankalaa saada se hallintaan ja olo oli turvaton ilman herkkuja. Kehässä sen vire onneksi laski järkevälle tasolle ja seuraamiseen lähdettiin hyvin fiiliksin. Ei olla viime aikoina treenattu juuri muuta kuin rally-tokoseuraamista, jossa ilmoitan Pörrille aina käännöksistä. Vasemmalle käännöksessä annoin Pörrille vahingossa käskyn. Jäin soimaamaan itseäni virheestä ja mokasin taas. Liikuri käskytti hidas käynti ja lähdin vahingossa juoksemaan. Hitto, että ärsytti. Pörri seurasi todella hyvin, mikä yllätti. Se piti kontaktia paremmin kuin ikinä aikaisemmin. Käännöksissä vähän herpaantui, mutta muuten tosi kiva asenne. Omat mokat jäi harmittamaan. En ole tehnyt seuraamista kuin pari kertaa Millin liikkuroimana ja silloinkin se on ollut todella vaikeaa. En osaa erottaa kovin hyvin oikeaa ja vasenta, joten yleensä käännyn siihen suuntaan, jossa on enemmän tilaa toivoen parasta. Kun saadaan seuraaminen paremmaksi, pitää ehdottomasti treenata huomattavan paljon liikkuroitua seuraamista, jotta en tekisi samoja virheitä kokeissa.

Luoksetulossa en sentään mokannut. Luoksetulo oli hyvin peruspörrimäinen. Lähti hyvällä vauhdilla laukalla. Pari metriä ennen tiputti raviin, mutta tuli hyvään perusasentoon. Pörri on edelleen aika epävarma luoksetulossa, eikä sillä edellenkään ole täyttä kokonaiskuvaa, mitä liikkeessä tapahtuu. Olin iloinen, että se tuli niin hyvään perusasentoon, koska usein sen perusasennot ovat jääneet aika vajaiksi. Pitää edelleen ottaa sitä paljon ihan sivulle asti luoksetuloissa, mutta muistaa myös välillä vapauttaa se hyvästä vauhdista. Myös sivulle tuloja pitää nyt tehotreenata, jotta saisi sen tulemaan laukalla loppuun saakka.

Kolmantena liikkeenä oli noutokapulan pitäminen. Mulla oli oma ohjatun noudon kapula. Kapulan ottamista ollaan jopa treenattu tätä näyttökoetta varten. Otti kapulan kivasti kivalla asenteella, mutta tiputti taas takahampaille. Ei onneksi pureskellut eikä mälvännyt. Luovutus ihan kiva. Pelkäsin, että olisi irrottanut ennen käskyä, joten hieman hätiköin.

Vapaavalintaisena liikkeenä meillä oli liikkeestä maahan eli meidän bravuuriliike. Liikkeiden välit olivat todella pitkiä ja tässä vaiheessa Pörrillä alkoi vähä kiehua ja päästi ilmoille melkoiset haukut. Jouduin aika tiukasti puuttumaan ja käskemään sitä sivulle. Liikkeen alkaessa ei lähtenyt heti seuraamiseen mukaan, vaan jouduin vähän kalastelemaan. Maahan tipahti nätisti ja pysyi hyvin. Itse mokasin taas liikkuroinnin kanssa. Kun liikkuri käskytti matka riittää, käännyin ja lähdin kävelemään takaisin päin. Parin askeleen jälkeen muistin, että ai niin piti odottaa sitä lupaa palata koiran luo. Pörri teki liikkeen ihan hyvin, mutta oma mokailu jäi harmittamaan. Ollaan tehty tätä liikettä jonkin verran liikkuroituna, mutta en tajua, miten en yhtään muistanut, että pitää pysähtyä. Odotin varmaan niin paljon sitä, että koko homma vaan loppuisi.

Yksilöliikkeiden jälkeen tehtiin paikkamakuut kolmessa ryhmässä. Pörri oli viimeisessä kolmen koiran ryhmässä ja se lähti paikkamakuuseen aivan väärässä mielentilassa. Ollaan treenattu viime aikoina paljon vain vauhtiliikkeitä ja sillä lähti ihan mopo keulimaan. Käskytettiin koirat yksitellen maahan. Tämä meni hyvin. Jätettiin koirat. Pörri jäi hyvin ja makasi kuin patsas. Olen pitänyt paikkamakuuta yhtenä meidän varmimmista liikkeistä, mutta mitä tekee Pörri: nousee istumaan. Pörri oli ainoa koira, joka mokasi paikkamakuun. Luulen, että meidän viimeisetkin mahdollisuudet ringin paikaan meni siinä. Harmitti ihan pirusti. En ole kiinnittänyt Pörrin mielentilaan paljon huomiota, koska se on ollut niin varma makaaja mielentilassa kuin mielentilassa. Nyt tulikin taas lisää treenattavaa koetta varten. Pitänee alkaa kiinnittää huomiota sen mielentilaan ennen liikettä ja ottaa käyttöön joku virittelysana.

Kokeen lopuksi käytiin läpi ringin toimintaa ja saatiin yleisesti palautetta suorituksista. Ohjaajia moitittiin liiasta jännittämisestä ja koiria liiasta haukkumisesta. No kumpikin täyttyi meidän kohdalla. Päällimmäisenä fiiliksenä kokeesta jäi pettymys. Harmitti, että Pörri teki niin hyvin ja itse torpedoin kaikki meidän mahdollisuudet mokailemalla sen mitä kerkesin. 

Riitta käski meidän keksiä viisi hyvää asiaa kokeesta:

1. Pörri seuraaminen oli parasta ikinä

2. Pörri oli koko ajan oikeasti hommissa mun kanssa

3. Pörri ei karannut kehästä

4. Pörri teki töitä niin hyvin kuin mitä olen sille opettanut

5. Pörrin vire ja into tehdä hommia oli kiva

ja bonuksena Pörri vastasi sosiaaliseen palkkaan todella kivasti.

Sitten sitä treenilistaa. Mitä vielä pitää treenata ensimmäistä koetta (edellä lueteltujen lisäksi):

1. Liikkeitä liikkuroituna

2. Liikkeiden väleihin joku selkeä rutiini

3. Pitäisi olla joku mukana hengailu käsky, jolla koiran siirrättäisi liikkeestä toiseen

4. Hallittu kehään meneminen

5. Opettaa se olemaan pitkiä aikoja perusasennossa

6. Lisää malttia

7. Tehdä paljon kisamaista treeniä ennen kisoja

Ajattelin, että tämä on hyvä välitsekkaus liikkeille ja tästä saa vinkkiä, mitä kaikkea vielä pitää treenata ennen ensimmäisiä kisoja. Sinänsä tavoitteet täyttyi ja nyt on kilometrin pituinen lista, mitä pitää treenata. Ensi viikolla Pörri viettää ansaittua treenilomaa, kun olen itse työmatkalla, mutta sen jälkeen sitten aloitetaan suunnitelmallisempi tokon treenaaminen ja jätetään rally-toko vähän vähemmälle.

Se on tasan 100

Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirimestaruuskisat järjestettiin lauantaina Ylöjärvellä Koirakoutsi-areenalla. Ilmotin nopeasti Lapin reissulla 10 minuuttia ennen eräpäivää, että olemme tarvittaessa käytettävissä Tamskin joukkueeseen, jos muita hakijoita ei löydy. Olin aika yllättynyt, kun meidät valittiin Tamskin kakkosjoukkueeseen alo-koirakoksi. Tamskissahan on paljon hyviä rally-tokoharrastajia ja moni hyvä pari jäi rannalle.

Fiilikset ennen kisaa oli tyystin erilaiset kuin elokuussa. Elokuun kisoihin menin aavistuksen keskeneräisen koiran kanssa ja ennen kisoja treenaaminen oli enemmän paniikinomaista. Jännitin sitä kestääkö koira ilman palkkaa ja miten se reagoi häiriöön. Nyt ollaan treenattu paljon palkattomuutta ja tiedän, että Pörri tekee sujuvasti pitkänkin radan ilman palkkiota ilman, että sillä on vaikutusta sen vireeseen (ainakaan virettä laskevasti). Oli myös paljon varmempi olo liikkeiden suhteen. Tiesin, että Pörri osaa kaikki alokasluokan liikkeet hyvin ja osaa suorittaa ne myös häiriössä. Arvelin myös, että hallikisa saattaisi olla Pörrille helpompi kuin ulkokisa, jossa häiriötä on joka suunnalla.

Lähdin kisaan aika varmoin fiiliksin. Ennen kisaa treenattiin lähinnä pelkkää tokoa, sillä totesin, ettei meidän alokasluokan liikkeissä ole hirveästi treenattavaa. Onnistuminen kisassa riippuisi Pörrin vireestä ja häiriöistä, ei teknisestä osaamisesta. Eniten jännitti se, millainen rata kisoissa on. Kun näin radan, olin todella helpottunut. Rata sisälsi meille suosiollisia kylttejä meille suosiollisessa järjestyksessä. Molemmat eteentulot oli sijoitettu heti radan alkuun, mikä oli meille hyvä. Eteentulo ei ole ollut meille se vahvin liike, joten oli hyvä, että ne olivat alussa, jolloin Pörrin keskittyminen on parhaimmillaan. Juoksuosuutta ei ollut ollenkaan, mikä oli hyvä, sillä Pörri tuppaa kiihtymään juoksussa ja viime kokeissa otettiin 2 miinuspistettä siitä, kun Pörri roikkui juoksuspiraalissa treeniliivissäni. Radan loppuosa oli myös kiva, kun se oli vain pelkkää seuraamista.

Suurin huoleni ennen kisoja oli se, että me aloitettiin alokasluokka. Pörrihän ei ole häkkiä, enkä olisi halunnut viedä Pörriä autoon. Pörrille ei sovi yhtään se, että se otetaan autosta suoraan radalle. Onneksi kisoissa oli sen verran monta seurakaveria, että yksi ehti pidellä Pörriä rataantutustumisen ajan. Rataan tutustumisessa käveltiin rata ensin yhdessä tuomarin kanssa. Tämän jälkeen kävelin radan läpi kaksi kertaa ja sen jälkeen vielä vaikeat kohdat. Itselleni ohjaajana vaikein kohta oli spiraali ja pujottelu, jotka tehtiin samoilla tötteröillä tai oikeastaan tötteröt oli korvattu erilaisilla juomapulloilla. Koitin mahdollisimman hyvin painaa mieleen oikean kävelyreitin.

Ennen rataa Pörri tuntui todella huonolta. Se kävi aika kiihkona. Haukkui ja hyppi minua päin, eikä mielestään osannut tulla edes perusasentoon. Jouduin hiukan puhuttelemaan sitä ja jäin vielä hetkeksi kehän ulkopuolelle. Lopulta päätin, että on vaan pakko mennä kehään. Kun astuimme kehänauhan yli Pörrin koko olemus muuttui ja ihan kuin se olisi tajunnut, että ai niin tää oli tää juttu. Lähdössä se oli hyvin skarppina. Ensimmäinen eteentulo oli tosi hieno. Toinen eteentulo hieman vino. Viime kisoissa Tiia Hämäläinen rokotti meiltä yhden pisteen hieman vinosta istumisesta. Hetken mietin, että meniköhän tässä yksi piste. Saksalainen meni hyvin. 1 askel istu jne. tehtävässä Pörri pysyi todella hyvin skarppina koko ajan, eikä mun tarvinnu edes käskeä sitä erikseen istumaan. Liikkestä maahan on Pörrin ehdoton bravuuri, joten se meni hyvin. Loppurata oli Pörriltä nättiä seuraamista. Pari kertaa tiputti kontaktin, mutta paikka pysyi hyvin. Loppusuoralla hoin itselleni pidä pää kylmänä, pidä pää kylmänä.

Kun ohitimme maalikyltin, koko halli repesi raikuviin aplodeihin. Oli huikea fiilis tulla maaliin. Maalissa meitä oli vastassa joukkueemme johtaja, joka tuli onnittelemaan. Palkkasin Pörrin ensin sosiaalisesti ja sen jälkeen annoin sille taskusta broilerinsydämiä ison kourallisen. Kun omat jalkani alkoivat kantaa, kävelimme repulle, josta Pörri sai vielä superpalkaksi purkin kissanruokaa. Pörrin syödessä kissanruokaa, joukkueen johtaja tuli iloisena kertomaan, että oli tulospalvelusta varmistanut meidän tulokseksi tasan sata. Samalla tajuttiin, että me ollaan aika tiukasti kiinni joukkuekullassa.

Valitettavasti en saanut suoritusta videolle, sillä löytänyt siihen hätään ketään sitä videoimaan. Treenikavereilta kuulin, että rata oli ollut sujuvan ja rauhallisen näköinen. Jossakin käännöksessä Pörrin keskittyminen oli jonkin verran herpaantunut, mutta olin tajunnut rytmittää askeleeni siten, että ei törmätty Pörrin kanssa toisiimme.

Muita sadan pisteen suorituksia ei tullut, joten voitimme Pörrin kanssa alokasluokan ja saimme hienon pokaalin ja lelun, jota Pörri on retuuttanut siitä asti. Voitimme myös joukkuekullan ja saimme siitä muistoksi mitalin ja herkkupussin. Oli hieno tuoda seuralle mainetta ja kunniaa, sillä ilman seuran tarjoamia treenimahdollisuuksia emme olisi tähän kyennyt. Kiitos kaikille meitä kouluttaneille ja meidän kanssa treenanneille!

Yllättävän moni on nyt minulta kysynyt, että miltä tuntui saada 100 pistettä. Loppujen lopuksi ei niin ihmeelliseltä kuin voisi olettaa. Olihan se hieno saada edes kerran rally-tokosta täydet pisteet ja vielä kisassa, jossa pisteet menivät joukkueen hyväksi. Vaikka 100 pisteen tuloksella on kiva ylpeillä pitkin maita ja mantuja totuushan on, että ei koiran alokasluokassa juuri tarvitse muuta osata kuin istua, mennä maahan ja seurata. Tiesin ennen kisoja, että hyvän päivän sattuessa meillä on hyvät mahdollisuudet saada korkeat pisteet. Tärkeämpää kuin hienot pisteet ja tittelit on kuitenkin hyvä yhteistyö koiran kanssa ja se, että koiralla on kivaa.