Maaliskuun agilityt

Maaliskuun ensimmäiset treenit alkoivat oikein lupaavasti. Pörri teki alun ratapätkää oikeinkin mallikkaasti. Rengas vaati kuitenki pari harjoitusta ennenkuin Pörri hyppäsi oikeasta reiästä. Jotta tilanne ei olisi vaikuttanut liian hyvältä, Pörri päätti lopun puomiharjoitusten aikana leikkiä taas vähän magnustia ja vilkuilla naapurikentälle.

Toiset treenit Pörri pystyi keskittymään haukkumista lukuun ottamatta hyvin. Treeneissä yhdisteltiin erilaisia käännöksiä peräkkäin.

Kolmannet treenit vedettiin omatoimisesti, koska kouluttaja oli estynyt tulemaan paikalle. Viimeistään nämä treenit tekivät selväksi, että Pörrin treenivireelle täytyy tehdä jotain ennenkuin sattuu oikeasti pahasti. Nyt Pörri siis rupesi kesken puomin katselemaan viereiselle kentälle ja putosi sen seurauksena sieltä alas. Onneksi Pörri osasi laskeutua sen verran sulavasti maahan, ettei mitään sattunut. Hieman ehti itse kukin siinä tilanteessa jo pelästyä, mutta Pörri oli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Varmuuden vuoksi varattiin Pörrille hieronta-aika ennen seuraavia treenejä.

Maaliskuun viimeisissä treeneissä harjoiteltiin taas takaakiertoa. Pörrin piti jälleen kovasti komentaa ohjaamistani. Takaakiertojen jälkeen tehtiin pari kertaa keppejä. Verkkoja on onnistuttu jättämään jo pari pois ilman, että se vaikuttaa Pörrin suoritukseen. Loppuun tehtiin vielä puomia.

Mää mää vuh vuh

Käytiin viime sunnuntaina paimentamassa. Paimennuksesta olisi ihan videotakin, mutta unohdin videon kameraan ja kameran kotiin. Tämä oli Pörrille ensimmäinen kerta lampailla tänä kesänä. Viime kesänä käytiin lampailla kahdesti ja Pörri osoitti selvästi paimennustaipumuksia. Koska Pörrillä jatkuu edelleen tämä ihme herkkyyskausi, se päätti tällä kertaa kuitenkin pelätä lampaita. Vaikka aitauksen ulkopuolella oli kova hinku päästä töihin, itse aitauksessa meinasi mennä pupu pöksyyn. Jos lampaat jäivät jumittamaan, Pörrin tekniikka oli hajota ja hallitse sen sijaan, että se olisi pitänyt lampaita kasassa.

Tämä oli Pörrille ensimmäinen kerta, kun se oli paimentaessaan liinassa. Aiemmin se on päästetty vapaana lampaiden sekaan, mikä on minusta aika brutaalia. Oltiinkin nyt paimentamassa eri paikassa, jossa koulutusmetodit olivat erilaiset. Koiralle lähdettiin täällä rakentamaan ensimmäiseksi oikeaa mielentilaa paimennukseen ja huolehdittiin siitä, että koira osaisi myös rauhoittua aitauksessa. Luulin aiemmin, että shelttien paimennus kuuluu olla kiihkeää ja äänekästä, mutta oikeastaan sheltit ovat aika hiljaisia paimentajia. Kun koira työskentelee oikeassa mielentilassa, sen ei tarvitse haukkua, vaan se saa lampaat liikkeelle kropallaan ja katsellaan. Taas syttyi kipinä paimennukseen, mutta en tiedä, onko Pörristä koskaan paimeneksi. Seuraavan koiran aion ottaa enemmän paimennusominaisuudet huomioiden, jotta pääsisin treenaamaan paimennusta enemmän. Kiehtova laji.

Pörri vastaa sosiaaliseen palkkaan

Alkuviikosta käytiin ennen metsälenkkiä tekemässä pienet rally-treenit. Oltiin yhdellä meidän lähikentällä, joka on meidän suosimista kentistä selvästi häiriöisin. Yleensä häiriöt ovat jotenkin siedettäviä, mutta tänään häiriöt tuntuivat jo kohtuuttomilta. Tiellä menevät autot eivät Pörriä paljon häiritse, mutta jostain syystä kaikki Tampereen koiranulkoiluttajat päättivät olla juuri tähän aikaan liikenteessä. Pörrille pahimpia häiriöitä oli se, kun meidän selän takaa lenkkipolkua pitkin käveli koira, joka on kerran käynyt Pörrin päälle. Tämän perässä tuli vielä toinen koira. Pian ohi menikin sitten naapuri oman koiransa kanssa. Tämän jälkeen kentän poikki pyöräili tyttö edes takaisin. En viitsinyt laittaa tähän edes paria ensimmäistä suoritusta, kun ne menivät ihan pipariksi. Loppua kohti Pörri ehkä vähän jo turtui häiriöihin ja saatiin pari ihan ok suoritusta.

Teknisesti Pörrin taso on viime aikoina laskenut ja itsestä tuntuu, että kontaktikin rakoili kamalasti. Videolta katsottuna suoritukset näyttävät kuitenkin ihan kivoilta ja iloisilta. Sosiaalisen palkkauksen haukkumiselle en ole jaksanut nyt ennen kisoja tehdä mitään. Sitä katsotaan sitten syssymmällä. Myös omaa tekemistä oli hyvä nähdä videolta. Tuolle leikkimiselle pitäis tehdä jotain heti. Pitäisi aina muistaa leikkiä koiran tasolla, eikä näin kuin teen videolla. Älkää siis ottako mallia. Edelleen pitäisi muistaa enemmän kiinnittää huomiota niihin omiin kulkulinjoihin ja siihen, että koiralle jäisi tarpeeksi tilaa suorittaa tehtävä. Toisekseen jään osalle kylteistä turhan pitkäksi aikaa pohdiskelemaan. Pörrillä, kun ei muutenkaan tahdo vire kestää, niin olisi ensiarvoisen tärkeää, että oma liikkumiseni oli sujuvaa ja reipasta. Välillä hiippailen ja koomailen liikaa, jolloin Pörrin loppukin kiinnostus katoaa. Tästä sain palautetta myös torstain rally-tokon tehotreeneissä. Lisäksi sain palautetta siitä, että en sano Pörrille käskyjä tarpeeksi aikaisin, joilloin Pörri ei tiedä kyltillä, mitä sen pitäisi tehdä.

Juttelin torstaina kouluttajan kanssa treenien lopuksi palkattomuudesta, meidän kisailmoittautumisesta ja yleisesti meidän tekemisestä. Pörri teki torstain treeneissä radan ihan tosi kivalla asenteella ja tekniikkakin oli ok. Parissa kohtaa oli pientä ylimääräistä sählinkiä, mutta muuten oikein kiva suoritus. Kouluttaja oli iloinen meidän kisailmoittautumisesta ja tsemppasi meitä kovasti. Kerroin, että Pörri teki 10 kylttiä ilman palkkaa ja kouluttaja totesi, että se on tosi hyvin. Juteltiin, miten tästä pitäisi edetä, ja kouluttaja neuvoi tekemään max. 10 kyltin pituisia ratoja. Välillä aina lyhyempiä ja sitten väliin pidempiä, jottei koira koskaan tietäisi, että milloin palkka tulee. Olen nyt ihan arjessakin alkanut ketjuttaa tehtäviä. Esim. ennen Pörri sai ruuan, kun se meni istumaan ja katsoi silmiin. Nyt olen teettänyt sillä istu-maahan-istu-pyörähdä tyyppisiä ketjuja ennenkuin se saa luvan ottaa ruuan. Näin se oppii, että kyllä se palkka tulee, mutta superpalkan eteen joutuu tekemään useamman tehtävän. Toki aina vastapainoksi pitää ottaa niitä lyhyitä suorituksia runsaalla palkalla, että motivaatio pysyy hyvällä tasolla.

Lauantaiaamuna päätin rakentaa pihalle 6 kylttiä pitkän radan, joka tehtiin kertaalleen ilman välipalkkauksia. Kun kaivoin treenikamppeet esiin, Pörri meni onnesta ihan sekaisin. Kun se huomasi, että kaivoin kylttejä ja tötteröitä esiin, se pyöri ympärilläni onnellinen virne naamalla. Asetellessani kylttejä maahan se kävi tarjoamassa joka kyltille kosketusalustaa. Kun sain radan valmiiksi ja ajattelin harjoitella sen vielä kertaalleen läpi ilman koiraa, se tarjosi minulle into soikeana seuraamista. Jouduinkin laittamaan Pörrin hihnalla terassiin kiinni, jotta sain harjoiteltua radan. Kun hain sen hihnasta hommiin, se pyöri ja hyöri onnellisena. Tehtiin ensin radan ulkopuolella muutama eripituinen pätkä seuraamista ja tämän jälkeen muistuttelin muutamia radalla esiintyviä kylttitehtäviä. Heti perään tehtiin rata. Pörri teki teknisesti hyvin, kontakti pysyi hyvin, mutta tärkeimpänä se asenne<3. Vire ja hullunkurisen onnellinen virne pysyivät yllä koko radan, vaikka välipalkkaa ei tullutkaan. Radan lopuksi ihan törkeät bileet ja äkkiä kyltit takaisin kassiin. Oli ihana huomata, että vaikka ollaan tehty paljon palkattomuustreeniä ja pitkiä ratoja, tämä ei ole vaikuttanut Pörrin motivaatioon negatiivisesti. Tästä on hyvä jatkaa.

Viime viikon toko- ja rally-treenit

Viime keskiviikkona meillä oli taas Piian tokotreenit, joissa teemana nouto ja kaukokäskyt. Noudossa jatkettiin siitä, mihin viimeksi päästiin ja Piia kehui Pörrin noutoa. Pörri ei mennyt kertaakaan tassut edellä kapulalle (JEE!). On kivaa, kun sain Piialta synninpäästön sille, että Pörrille voi hyvinkin opettaa noudon namipalkalla. Jos Pörri tietää saavansa lelun, alkaa kapulan pökkiminen. Namilla ongelmaa ei tule. Piian mielestä Pörrille saa namilla riittävän vauhdikkaan ja innokkaan suorituksen, sillä Pörrihän tykkää noutoliikkeestä tosi paljon. Kaukokäskyt on Pörrillä sikäli hyvällä mallilla, että se osaa tehdä istu-maahan-vaihdot takajalat paikoillaan. Ongelmana on hitaat vaihdot, kun se tassuttelee edes takaisin. Istumasta maahan se menee välillä tosi nopeasti, kuten alla olevalla videolla, mutta maasta istumaan se nousee yleensä hitaasti etujaloilla tassutellen. Yksi kouluttaja neuvoi opettamaan Pörrille käsitargetin ja hakemaan vauhtia sitä kautta. Mutta minä en halua Pörrille käsiapuja, koska en osaa niitä siltä häivyttää. Piia antoikin neuvoksi palkata Pörrin istumisen aina pään päälle korvien väliin, jolloin se herkun saadakseen joutuu pompauttamaan etutassut ilmaan. Koiralle kannattaisi opettaa myös ns. kurreasento, jota kautta lähdetään työstämään kaukoja. Jos joku miettii, mikä kurre niin esimerkiksi Priyan tyylinäyte kurresta löytyy täältä.

Torstaina meillä oli rally-tokon tehoryhmä, josta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Pörri oli jo keskiviikkona tosi outo ja sama meno jatkui torstaina. Jos Pörri olisi narttu, syyttäisin alkavia juoksuja. Pörri on ollut viime aikoina aika herkkis. Se on paineistunut todella kummallisista asioista, pärissyt epävarmuuttaan toisille koirille ja käyttäytynyt muutenkin lenkillä tosi oudosti. Pörri päätti jostain syystä pelätä meidän treeniryhmässä olevaa kahta mustaa isoa koiraa ja paineistui radalla niin paljon, että meni täysin toimintakyvyttömäksi. Pörrille ei ole ikinä käynyt treeneissä näin. Todella outoa. Käytiin treenien jälkeen isojen mustien koirien kanssa yhteislenkillä ja tällöin koirat yllättäen olivatkin ihan ok ja kaikki kolme kävelivät kylki kyljessä. Sain Riitalta onneksi terapia-apuja ja päätettiin laittaa tämä herkistely murkkuiän piikkiin, sillä mitään omituista ei ole meidän elämässä tapahtunut. Toivottavasti Pörri palaa mahdollisimman pian omaksi reipaaksi itsekseen. Nyt mun pitää vaan tukea Pörriä paljon ja tarjota toimintaa, josta se saa lisää itsevarmuutta ja onnistumisen kokemuksia.

Torstaista jäi niin paljon hampaankoloon, että oli pakko mennä lauantai-iltana treenaamaan Vihiojalle ratatreeniä, mikä torstaina jäi Pörrin koomailujen takia väliin. Radaksi valitsin Tiia Hämäläisen (meidän tulevan kokeen tuomari) Salossa tuomaroiman radan. Tehtiin ensin rata niin, että palkkasin Pörriä joka kyltillä. Tämän jälkeen tehtiin toinen kerta siten, että palkkasin pysäyttävillä kylteillä. Pörri teki molemmilla kerroilla ihan huippusuorituksen. Vitsit olispa sillä aina tuollainen asenne ja into ja tekemisen halu. Päätin lopuksi vielä kunnianhimoisesti kokeilla, että tekisikö Pörri koko radan ilman palkkaa. VIRHE! Olisi pitänyt kahden hyvän suorituksen jälkeen pakata kimpsut ja kampsut ja mennä kotiin. Kolmannen suorituksen Pörri teki hyvin 11. kyltille saakka. Tämän jälkeen se alkoi koomata ja keskytettiin rata 13. kyltin kohdalla. Tulipa ainakin testattua, ettei Pörri pysty vielä tekemään koko rataa ilman palkkaa. Ollaan omissa treeneissä tehty pisimmillään 7-8 kyltin rataa ilman palkkaa ja nämä Pörri on tehnyt hyvin, mutta yli 10 kylttiä on sille selvästi liikaa. Tehtiin lopuksi vielä osa radasta runsaalla palkalla, mutta tässä vaiheessa fiilis oli jo mennyt.

Otin oman epäonnistumiseni aika raskaasti. Miksi vaadin koiralta liikoja? Miksi en kokeillut antaa Pörrille vaikka yhtä välipalkkaa 10. kyltillä. Eniten tässä alkoi soimata se, että miksi olen ilmoittanut kisoihin koiran, joka ei ole sinne valmis. Juuri hetki sitten kirjoitin tänne pitkän sepustuksen siitä, miten Krista rally-tokoleirillä painotti sitä, ettei kisoihin ennen kuin koira on oikeasti valmis ja sitten itse toimin juuri päinvastoin. Sillä hetkellä, kun laitoin kisailmon, en ajatellut sitä, ettei Pörrille ole vielä ehditty tehdä kauheasti palkkaamattomuustreeniä. Unohdin yhden tärkeän osa-alueen kokonaan. Valvoin seuraavan yön , sillä omatunto soimasi. Mietin jo tarkkaan, että miten ilmoitan kisoissa tuomarille, että keskeytän radan ja että kannanko Pörrin pois radalta vai talutanko hihnassa.

Kun sunnuntaiaamu valkeni, mentiin uudestaan Vihiojalle. Tehtiin kaikkia helppoja ja kivoja juttuja. Pörri sai paljon palkkaa. Eilinen hyvä asenne (ennen mun typeryyksiä) loisti kuitenkin poissaolollaan. Pörri teki vähän ehkä puoliteholla. Kokeiltiin varovaisesti myös palkkaamattomuustreeniä lyhyellä ratapätkällä ja Pörri teki ihan ok. Palkkasin hyvin. Koiran kannalta näitä treenejä ei olisi välttämättä kannattanut tehdä, mutta oman mieleni takia nämä olivat tärkeät treenit. Epätoivo väistyi hieman, mutta mieli oli edelleen maassa. Teki mieli perua kisailmoittautuminen ja heittää treenireppu komeroon.

Helmikuun agilityt ja juttua vireestä

Postauksen lopusta löytyy videokoostetta helmikuun treeneistä. Nyt, kun on alkanut kiinnittämään entistä enemmän huomiota Pörrin agilityvireeseen ja sen hallintaan treeneissä, on näiden alkuvuoden treenien katsominen jälkeen päin kyllä aika järkyttävän näköistä. Nyt sitä vasta kunnolla ymmärtää, kuinka tärkeässä roolissa koiran oikea vire- ja mielentila on treenien sujumisen kannalta.

Yllä on havainnekuva Pörrin viretilasta ja sen vaikutuksesta uusien asioiden oppimiseen ja itse tekemiseen. Kuvassa vire kasvaa oikealle ja sininen käyrä kuvaa suoritustasoa. Kun vire on liian matala, Pörrillä ei ole kiinnostusta tehdä töitä yhdessä ohjaajan kanssa. Usein Pörri alkaa haistella mattoa tai tuijottelee naapurikentälle. Kun vire hieman nousee, Pörri tekee, mutta hitaasti. Esim. tokon puolella liikkeestä seisominen ei ole täpäkkä vaan näyttää enemmän laiskalta. Tokossa Pörri pystyy oppimaan myös korkeammassa vireessä, mutta agilityssa taas vauhti nousee vireen myötä niin paljon, että uuden asian opetteleminen mustalla alueella on hankalaa. Esimerkiksi korkeassa vireessä keppien opettelu on hankalaa, koska Pörri ei malta pujotella, vaan haluaisi pahtaa täysillä eteenpäin, jolloin se lopettaa pujottelun kesken ja sujahtaa pois kepeiltä.

Mikäli hallissa treenataan useammalla kentällä yhtäaikaa (kuten Sport Dog Parkilla oli tilanne), Pörrin viretila on hyvin usein ollut harmaalla tai punaisella alueella eli viretila on liian korkea. Tämä johtunee siitä, että Pörri on hyvin häiriöherkkä ja se kiihtyy muiden treeneistä. Kiihtyessään se usein kiihdyttää itseään vielä lisää haukkumalla tai jahtaamalla liikkuvia kohteita, jolloin homma lähtee kokonaan lapasesta. Tämä taas johtaa ikäviin tapaturmiin. Pörrihän putosi viime keväänä puomin päältä, kun se katseli viereiselle kentälle ja kommentoi viereisen kentän tapahtumia samalla, kun juoksi täysillä puomia. Viimeistään tämä puomilta putoaminen sai meidät pohtimaan sitä, että miten Pörrin tekemiseen saataisiin jotain tolkkua.

Ensimmäinen askel oli se, että päätettiin opettaa Pörri rauhoittumaan kentän laidalle, jottei se ole jo kentälle mennessään valmiiksi ihan hulluilla kierroksilla. Kentän laidalla haukkumiselle otettiin täysi nollatoleranssi ja lisäksi kentän laidalla piti olla nätisti makuulla aloillaan. Ensin pelkkä paikalla olo riitti, mutta myöhemmin nostettiin vielä kriteeriä: ei riitä, että Pörri on näennäisesti rauhallinen ja kiehuu sisältä, vaan koiran pitää olla oikeasti rauhallisessa mielentilassa. Samaan aikaan aloin myös opettaa Pörrille, ettei hallin pihalla saa vetää hihnassa. Hallin piha oli silloin Pörrille ainoa paikka, jossa se veti hihnassa. Otin vetämiseen täyden nollatoleranssin ja tuloksia saavutettiin muutamassa viikossa. Pörri pystyi olemaan hallin pihassa paremmin rentona, eikä kerännyt järjettömiä kierroksia jo ennen kuin päästiin edes halliin. Tässä vaiheessa Pörrin rauhallinen mielentila menetettiin kuitenkin halliin saapuessa. Seuraavaksi otinkin treeniin sen, että halliin saapuessa Pörrin piti tulla nätisti ovesta sisään. Aiemminhan se luvan saatuaan spurttasi hihnassa sen, mitä jaloistaan pääsi ja haukkua louskutti minkä kerkesi. Otin kriteeriksi sen, ettei halliin ole asiaa sisään, ellei sinne osaa mennä nätisti vetämättä, säntäämättä ja haukkumatta. Jos jokin kriteereistä ei täyttynyt, mentiin takaisin ulos. Tämäkin tuotti tulosta muutamassa viikossa, vaikka kovilla pakkasilla meinasi itseltä kantti loppua.

Nyt oltiin siis päästy tilanteeseen, jossa Pörri oli jokseenkin oikeassa mielentilassa hallin pihalla ja odotusalueella omaa vuoroa odottaessa. Pakka kuitenkin levisi heti, kun Pörri pääsi kentälle. Silloinen kouluttaja ei osannut auttaa meitä, joten päätettiin vaihtaa kouluttajaa ja treenipaikkaa sellaiseen, jossa ei rataa tee kuin yksi koirakko kerrallaan. Nykytilanteesta lisää myöhemmissä agipostauksissa.

Sitten itse treeneihin. Ensimmäisissä treeneissä harjoiteltiin takaakiertoa ja niistämistä. Lopuksi tehtiin vielä keppejä. Näissä treeneissä Pörrin sai pidettyä pakan yllättävän hyvin kasassa.

Toisissa treeneissä pakka pysyis myös yllättävän hyvin kasassa vaikka Pörrin pitikin komentaa kovasti ohjaamistani. Näissä treeneissä tehtiin pitkästä aikaa rengasta ja pussia.

Kuun viimeisissä treeneissä harjoiteltiin peräkkäisiä takaakiertoja. Näissä treeneissä sitten perseiltiinki koko kuukauden edestä. Käytiin tyrkkäämässä muurista osa kumoon ja haukuttiin viereisten kenttien koirille.

Treenejä ja kisailmoja

Iiiks joko saa panikoida?! Pörri on nimittäin ilmoitettu elämänsä ensimmäisiin rally-tokokisoihin. Kisat pidetään meidän treenikentällä ja oma seura järjestää. Tuomarina rally-tokoleiriltä tuttu Tiia Hämäläinen. 6 viikkoa aikaa treenata ja panikoida. Nimenomaan panikoida... Mun elämäni ekat viralliset kisat koiran kanssa. Pörrin elämän ensimmäiset viralliset kisat. Ääks. Tulostavoitteita meillä ei ole, eikä hyväksytty tulos ole mitenkään kirkossa kuulutettu. Jos sattuu huono päivä, eikä Pörri ole yhtään menossa mukana tai mä mokailen pahasti, voidaan hyvin saada hylätty, mutta mennään koittamaan. Kisojen jälkeen ainakin tietää, että mitä pitää treenata. Teknisesti ollaan hyvällä tasolla ja henkimaailman asiatkin ovat pikkuhiljaa menossa parempaan suuntaan. 

Koska kisailmokin on laitettu, pitää ryhdistäytyä treenien kanssa. Kaivoin kaapin kätköistä loput kontaktimuovit ja tulostelin kylttejä, joita minulta vielä puuttui. Käytiin tänään Pörrin kanssa treenaamassa Vihiojalla oikealla kuvassa olevaa radan pätkää, joka sisälsi pääosin näitä meille hieman vieraampia kylttejä. Tein ensin spiraalin yksinään. Tämän jälkeen koko radan ilman välipalkkauksia. Tämän jälkeen koko radan siten, että palkkasin joka kyltin jälkeen. Viimeiselle toistolle vaihdoin spiraalin tilalle P-käännöksen ja tehtiin ilman välipalkkausta. Pörri keskittyi todella kivasti ja teki hyvin. Yhdellä radalla Pörri oli aikalailla sopivan vireen yläpäässä, sillä se jopa haukahti kaksi kertaa (ensimmäistä kertaa rally-tokossa!). Huomasi, että hieman alkoi tarkkuuskin kärsiä, vaikka ilme oli kyllä plussaa. Optimivire on kuitenkin hieman alhaisempi, jolloin suoritus on innokas, mutta teknisesti laadukas. Kerrankin päästiin lopettamaan treenit ihan törkeän hyvään suoritukseen. Leikittiinkin treenien jälkeen villisti meidän uudella kehun narupallolla ja annoin Pörrille loppupalkasi vielä dentastixin. Hyvillä mielin lähdettiin kentältä kotiinpäin.

Sunnuntaina käytiin treenaamassa toisella lähikentällä. Erityisesti treenattiin häiriöitä, sillä niitä riitti. Kentän ohi meni tie, jossa kulki autoja, mopoja ja busseja. Tien vieressä meni kevyen liikenteen väylä, jolla kulki juoksijoita, koiranulkoiluttajia, lastenvaunuja, pyöräilijöitä, sauvakävelijöitä ja ties mitä. Kentän ohi ja läpi kulki lintuja ja lapsia ja parkkeerasipa yksi pariskuntakin kentän vierelle piknikille. Tehtiin vähän tokoa ja rallya. Ei mitään vaikeaa. Enemmänkin treenattiin sitä, että Pörri keskittyisi hommiin ja jättäisi häiriöt omaan arvoonsa. Lisäksi treenattiin sosiaalista palkkaa ja opettelin hetsaamaan ja innostamaan Pörriä. Pörri lähti hyvin treeniin mukaan, mutta pari kertaa jouduin palauttamaan sen tauolle, kun se vaipui omiin ajatuksiinsa. Piia laittoi meille tällä viikolla tiukan kurin ja sanoi, ettei Pörrille saa nyt yhtään antaa siimaa. Omiin ajatuksiin vaipumista ei suvaita enää yhtään. Ei kokeessakaan ole aikaa miettiä, että koskahan tuo koira malttaisi lopettaa lintujen tuijottelun ja tehdä mun kanssa hommia.

Ollaan muutenkin saatu Piialta aika tiukkoja neuvoja ja olen saanut sellaista palautetta, jota moni muu kouluttaja ei uskaltaisi edes antaa. Me vaan ollaan Pörrin kanssa sellaisia, että meitä molempia pitää välillä vähän puskea eteenpäin, jotta homma lähtee käyntiin. Hienosti Piia on osannut tarttua juuri niihin asioihin, jotka meidän tekemisessä kiikastaa. Piian opeilla ja neuvoilla ollaan nyt saatu ihan uutta puhtia ja asennetta tekemiseen. Treenimotivaatiokin on noussut ihan uusiin mittasuhteisiin.

Tässä vielä ote sähköpostista, jonka Piia lähetti minulle viime viikolla treenien jälkeen:

"Marja: Mustavalkoisuus vihjeiden noudattamiseen. Jos pyydät jotain, huolehdi, että palkkaat koiran heti kun 1) koira tekee jotain (joko itse tarjoaa tai esim. kädellä houkutellen, 2) merkkaus sillä hetkellä, kun koira tekee haluamasi asian (naksu tai jesh tms.), 3) palkkaus suunnasta joka vahvistaa mahdollisimman hyvin tehtyä toimintaa. Jos koira hukkaa fokuksen, ota sitä rauhallisesti pannasta/hihnasta kiinni ja ohjaa se uuteen aloitukseen. Heti! Älä anna koiran hukkua omiin ajatuksiinsa, sillä yhtä lailla kuin haluat sen tekevän temppuja, haluat sen varmaan olevan kanssasi (=sekin on opetettava temppu siinä missä muutkin). Ja lisäksi muista, ettei Pörri mene rikki, vaikka hieman hulluttaisit sitä."

Rally-tokoleirin jälkeen saatiin Piialta aika kovaa läksytystä tuosta palkkaamisesta. Muistuttaisin jokaiselle rally-tokoilijalle ja tokoilijalle, että kun olette treenaamassa kavereiden kanssa tai ohjatuissa ryhmissä, muistakaa aina palkata koira suorituksen jälkeen ja jutelkaa sitten vasta kaverin/kouluttajan kanssa. Kiinnitin omissa rally-tokotreeneissäni huomiota siihen, että ihmiset palkkasivat koiriaan todella nihkeästi radan jälkeen, vaikka koirat olivat tehneet hienoja suorituksia. Itseltänikin tämä meinaa usein unohtua, mutta yritän oikeasti ryhdistäytyä tämän kanssa. 

Rally-tokoleirin 2. päivä, osa 2

Viimeistä rally-tokoleiripostausta pukkaa. Tässä tiistaipäivän koulutusten antia sen verran, mitä enää niistä muistan.

Peruuttaminen ja eteentulo (Mari Kallio)
Eteentulo on Pörrillä teknisesti hyvä. Saatiin siitä juuri tänään kehuja. Opetin Pörrille eteentulon laatikon avulla ja Pörri oppi sen todella nopeasti. Laatikkomenetelmästä löytyy postausta täältä.

Pörrin peruutustreenistä ei ole tainnut täällä olla aiemmin videota, mutta laitoin sen nyt tähän. Pörrille on peruuttaminen opetettu (yllätys, yllätys) sheippaamalla. Tokossahan peruuttamista tehdään vain seuraamisessa, joten periaatteessa koiran ei tarvitse osata peruuttaa suoraan itsenäisesti, vaan suoruus tulee siitä, että koira ylläpitää oikeaa seuraamispaikkaa. Rally-tokossa taas koiran pitää juurikin itsenäisesti osata peruuttaa pitkä matka suoraan. Me saatiin nyt tehtäväksi, että Pörri pitää opettaa peruuttamaan suoraan ja peruuttamaan entistä pidempiä pätkiä. Nyt se tarjoaa vain 2-3 metriä peruuttamista ja jos se ei saa siitä palkkaa, se tarjoaa jotain muuta.

Suoraan peruuttamiseen Marilla oli yksi vinkki, joka tosin ei toiminut Pörrillä. Eli koira opetetaan peruuttamaan jollekin alustalle. Pörrillä on niin vahva kosketusalusta, ettei se tarjonnut enää muuta kuin sitä. Mutta kokeilkaa te koirillanne, jos teillä ei ole yhtä vahvaa kosketusalustaa.

Ratatreeni (Tiia Hämäläinen)
Päivän toinen koulutustunti oli taas Tiian pitämä. Tällä kertaa teemana ratatreeni. Tiia oli valmistellut kaksi erilaista rataa, joissa vielä oli vaihtoehtoisia kylttejä eri luokissa kisaaville koirille. Ensimmäinen rata oli nopeasti etenevä, sillä se sisälsi paljon käännöksiä ja pujottelun, muttei juurikaan pysäyttäviä kylttejä. Jälkimmäinen rata taas oli pysäyttäviä kylttejä toisensa perään. Rataan tutustumiselle ei ollut juuri varattu aikaa, joten varsinkin jälkimmäiselle radalle joutui lähtemään aika sokkona. Ensimmäiseen rataan ehdin tutustua ihan hyvin ja jälkimmäisenkin ehdin jotenkuten painaa mieleen edellisten tehdessä.

Maanantaina Pörri oli ihan laama Tiian tunnilla, eikä ollut yhtään työmoodissa. Nyt aloin herätellä sitä jo ajoissa omaan vuoroon. Tein lyhyttä seuraamispätkää erittäin runsaalla namipalkalla ja sainkin Pörrin kivaan työmoodiin ja skarpiksi. Radat olivat aavistuksen normaaleja kisaratoja lyhyempiä, mutta meille kuitenkin sen verran pitkiä, että päätin palkata Pörriä myös kesken radan. Teknisesti Pörri suoritti oikein hyvin ja asennekin oli kohdillaan. Ainoa suurempi ongelma oli se, että Pörri ei muistanut isossa häiriössä ohjaajan takaa sivulle tuloa ja jäi vähän kiinni viereisen kentän koirakkoihin. Ohjaajalle Tiia antoi neuvoksi, että omia kulkulinjoja kannattaa miettiä tarkemmin. Koiralle kannattaa jättää enemmän tilaa spiraaleissa ja pujotteluissa, eikä tunkea niin lähelle tötteröitä. Suoritusten jälkeen Tiia kysyi, että missä luokassa me kisasimmekaan. Vastasin, ettei olla vielä kisattu. Tiia oli todella ihmeissään ja käski meitä menemään heti pikimmiten kisoihin, sillä ollaan kisavalmiita.

Ainoa kuva Pörristä koko leirin ajalta.

Sosiaalinen palkka ja kisamainen treeni (Krista Karhu)
Ensimmäisenä tehtävänä oli sosiaalinen palkka. Pörri on tottunut jo pienestä asti siihen, että olen aika ilmeetön ja eleetön ohjaaja. Sittemmin sosiaalista palkkaa harjoitellessa ongelmaksi tuli se, että Pörri oli tosi hämmentynyt ja ehkä jopa vähän pelkäsikin minua, kun riehaannuin sen mielestä liikaa. Sittemmin olen saanut Pörrin lähtemään hyvin sosiaaliseen palkkaan mukaan, mutta se ei vastaa palkkaan siten kuin haluaisin. Ennäkin pitäisi saada haukkumista vähennettyä ja toisekseen toivoisin, että sillä olisi iloisempi ilme. Krista ehdotti, että voisin kääntää rintamasuuntaa enemmän pois Pörristä. Pörrille saattaa tulla painostava olo, jos olen rintamasuunta sitä kohti. Kokeiltiinkin sosiaalista palkkaa siten, että käänsin kyljen Pörriä kohti ja lähdin kävelemään hieman pois päin Pörristä. Tämä toimi selvästi paremmin ja olenkin nyt sen jälkeen toiminut näin. Tämä on myös vähentänyt haukkumista hieman ja lisännyt iloista ilmettä.

Puhuttiin Kristan kanssa myös haukkuongelmasta. Sosiaalisen palkan aikaiseen haukkumiseen liittyy Pörrillä vahvasti lelupalkan odotus. Jos se odottaa namipalkkaa tai aavistaa, ettei se saa sosiaalisen palkan lisäksi muuta palkkaa, haukkumista ei esiinny. Toivottavaa olisi, ettei se vastaisi koskaan sosiaaliseen palkkaan haukkumalla, mutta toisaalta en tohtinut puuttua haukkumiseen. Pelkkään, että Pörri luulee, ettei sen kuulukkaan reagoida ilakointiini. Krista oli sitä mieltä, että jos haukkumista lähtee karsimaan sitä ei kannata tehdä treeneissä tai treenikentällä vaan metsälenkeillä tms. vapaammassa ympäristössä.

Palkkaharjoitusten jälkeen tehtiin kisamainen treeni, joka meni ihan pyllylleen. Kristan tiistain piste oli ainoa, joka suoritettiin ulkona. Tiistaille osui juuri yksi kesän ensimmäisistä lämpimistä päivistä ja kenttä oli paahtavassa auringon paisteessa. Pörrillä oli ehkä jo ilmassa turnausväsymystä ja aurinko vei siltä loputkin voimat. Edellisen pisteen loistavat ratasuoritukset loistivat poissaolollaan ja meille tuli kova pudotus maanpinnalle. Me ei olla todellakaan kisavalmiita vielä. Suoritusvarmuutta, häiriön sietoa ja parempaa vireenhallintaa pitää ehdottomasti kehittää vielä ennen ensimmäistä kisastarttia.

Asennot (istu-seiso-maahan) ja niiden keston treenaaminen (Mika Jalonen)
Viimeisellä pisteellä Pörri oli kaikkensa antanut ja se nukahti kesken tunnin. En tohtinut sitä sitten enää juuri kiusata, vaan enemmänkin kuuntelin, mitä Mika puhui. Olin siinä vaiheessa tosin itsekin niin väsynyt, etten muista enää juuri mitään. Pörrin kanssa on nyt viime aikoina tehty paljon kuuntelutreeniä, jossa huutelen sille väliin hämykäskyjä oikeiden käskyjen väliin. Tämä on selvästi saanut Pörrin kuuntelemaan tarkemmin ja myös saanut sen välinpitämättömämmäksi muiden ihmisten käskyille. Tätä voidaan edelleen jalostaa eteenpäin ja lähteä häivyttämään käskyistä tahattomia käsi- ja vartaloeleitä. Saatiin Mikalta tehtäväksi toimia koekaniineina tehtävässä, jossa Pörri teki kaukokäskyjä samalla, kun minä kävelin paikallani ja katselin kattoon. Ei muuten ollut helppoa! Pörri oli ihan kuutamolla. Saatiin kotiläksyksi opetella tätä asiaa, sillä tätäkin kautta koiran kuunteleminen paranee.

Hitto vie tässä viimeisen parin viikon aikana on tullut ihan törkeästi uutta asiaa. Treenipostauksia tulossa pikapikaa lisää, sillä ollaan opittu vaikka mitä.