sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Rally-tokoleirin 2. päivä, luento: Kisaamisen ABC

Kisaamisen ABC (Krista Karhu)

Kisamaiset harjoitukset
Harjoittele sitä, että olet outo. Mene treenaamaan jonnekin, missä olet epävarma. Krista esimerkiksi menee treenaamaan koiran kanssa johonkin sellaiseen paikkaan, jonne periaatteessa ei saisi mennä treenaamaan -> ohjaaja kuikuilee olan taakse peloissaan ja jännittää tuleeko joku häätämään tai sanomaan jotain. Koiraa pitää näissä harjoituksissa palkita todella hyvin, jotta koira oppii, että jännittynyt ja epävarma ohjaaja ei ole paha juttu.

Asenne on tärkein
Jos asenne puuttuu, ei treenata. Koiralla voi olla kipuja tai se voi väsynyt, jolloin on reilua antaa koiran levätä. Jos koira sen sijaan katselee lintuja tms., älä luovuta! Harjoittele sitä, että saat itsesi ja koirasi treenifiilikseen, sillä koe saattaa osua juuri sellaiselle päivälle, jolloin teitä kumpaakaan ei kiinnostaisi tehdä mitään.

Millä tahansa palkkaat koiraa, iloitse aidosti koiran kanssa. Kisakehässä sinulla ei ole muuta kuin itsesi. Ohjaajan aitous on todella tärkeää. Älä esitä ylipirteää, sillä koira huomaa, jos et ole aito. Hyvä ohjaaja antaa koiralle riittävästi tilaa, jotta koira voi loistaa. Ohjaajan ei kuulu jatkuvasti pelastella koiraa. Koirankin pitää ottaa vastuuta suorituksen onnistumisesta.

Hyvälle harrastuskoiralle on tärkeää, että koiralla on hyvä itsetunto ja itseluottamus. Rennot tarjoa mitä vaan –temppuiluhetket parantavat koiran itsetuntoa (koira tuntee onnistuvansa) ja koiran ja ohjaajan välistä suhdetta. Temppuhetkien idea on, että ohjaajalla on herkkuja ja naksutin. Ohjaaja alkaa naksutella koiralle jotain ja pikkuhiljaa naksuttelusta muodostuu temppu. Pörri rakastaa tällaista naksuttelua ja olen naksutellut sille esim. tempun, jossa Pörrin pitää kääntää ämpäri oikein päin ja laittaa pää ämpäriin. Temppuja ei tarvitse nimetä mitenkään. Temppuhetki lopetetaan jollakin selvällä tavalla.

Koiran pitää tietää, että se saa tehdä virheitä, sillä koira oppii myös virheiden kautta. Negatiivinen palaute ei saa olla pois asenteesta! Koiran pitää osata ottaa palautetta vastaan. Koira ei saa passivoitua tai tuntea olevansa uhattu negatiivisesta palautteesta, vaan palaute pitää enemmänkin olla koiralle kimmoke muuttaa käytöstään. Koiran pitää yrittää onnistua, ei vältellä rangaistusta. Koiraa voidaan palkita korjauksista vain, kun koiralle halutaan ajaa sisään ajatusta siitä, että koira pitää yrittää korjata käytöstään. Tämän jälkeen korjauksista ei palkita kuin kehuilla, sillä korjaus ei ole yhtä arvokas kuin kerrasta oikein. Jos koira tulee epävarmaksi, kun se ei saa palkkaa, EI ASIAA KISOIHIN! Palkattomuutta on harjoiteltava ennen kisoja riittävästi, jottei näin käy. Muista, ettei superpalkkaa voi tulla joka hetki. Muuten sen arvo laskee, eikä se ole enää superpalkka. Pidä erikseen kehut ja sanat, joista seuraa palkka. Näin koira ei turhaudu, vaikka palkkasanan jälkeen ei tulekkaan palkkaa.

Harjoittele myös luopumista. Koira saa mennä palkalle vain luvalla.

Yliosaaminen
Ennen kisaamista koiraa valmistellaan kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin ja treeniä jatketaan koko koiran kisauran ajan. Koiralle tehdään paljon ylivaikeita harjoituksia esim. tokossa tunnarikapulat voidaan laittaa kiinni toisiinsa tai päällekkäin. Rallyssa voidaan tehdä ylipitkiä ratoja. Koira treenataan yli sen osaamistason, jota kisoissa vaaditaan. Tällöin kisat tuntuvat helpoilta ja koiran motivaatio kestää paremmin palkattomuutta. Koira myös selviää kisoissa paremmin yllättävistä tilanteista.

Kesto
Ennen kuin kestoa voidaan alkaa treenata, pitää koiran motivaatio olla kunnossa. Kestoharjoituksia ei saa aloittaa liian aikaisin, sillä muuten koiran motivaatio voi laskea. Kestoa harjoitellaan pienissä paloissa. Esimerkiksi perusasentoharjoituksia voidaan tehdä siten, että koiraa palkataan epäsäännöllisin väliajoin 1 s, 2 s, 4 s, 1 s, 3 s, 5 s, 1 s, 2 s, 6 s, 2 s… Kisoihin ei ole mitään asiaa ennen kuin kesto on kunnossa!

Jos ympäristö on vaikea tai kyseessä on uusi paikka, tehdään aina tavallista helpompi treeni ja koiraa palkataan hyvin. Tarkoituksena osoittaa koiralle, ettei uudessa/vaikeassa paikassa ole mitään outoa vaan uusissa/vaikeissa paikoissa on kivaa.

Kisavarmuus
Kisavarmuus syntyy pienistä asioista. Tee treeneistä kisojen kaltaisia. Ota kisarutiinit osaksi treenirutiineja. Käy treenailemassa kisaympäristössä ja isoissa häiriöissä. Opeta koiralle odottamista, sillä odottaminen on suuri osa kisapäivää. Koira ei saisi turhaan kuluttaa energiaansa ennen suoritusta.

Ennen kisoja ja kisoissa
1-2 viikkoa ennen kisoja treenit suunnitellaan siten, että koira saa kokea paljon onnistumisia (itsetunto kohdillaan kisoissa). Muutamassa päivässä ei voi opettaa uutta, mutta voi pilata monta asiaa.

Ohjaaja valmistautuu henkisesti. Omaa jännittämistä kannattaa miettiä. Miksi minä jännitän? Pelkääkö mokaamista? Mikä on pahinta, mitä kisoissa voi tapahtua? Suhteuta tämä tavalliseen elämään. Mitä väliä sillä on, jos koira epäonnistuu peräkylän pikkukisoissa, mutta onnistuu SM-kisoissa? Miten paha juttu epäonnistuminen oikeastaan on? Huomioi, että jännittäessä ääni muuttuu korkeammaksi. Jos jännität paljon, koira ei välttämättä enää tunnista käskyjä.

Kisoihin mennään oma ihannesuoritus mielessä. Ihannesuoritus suhteutetaan koiran osaamistasoon. Kisoihin suoritustavoite, ei tulostavoite. Toko ja rally-toko ovat arvostelulajeja, joten tarkkojen tulostavoitteiden asettaminen on hullua. Kisasuorituksen aikana mene kyltti kerrallaan tai oikeastaan tehtävä kerrallaan. Keskity! Keskittymistä pitää harjoitella, sillä kupla ei saa puhjeta kisoissa. Ole kisoissa valikoivan tarkkaavainen eli keskity suorituksen kannalta oleellisiin asioihin. Keskity yhteen asiaan kerrallaan, äläkä sählää. Huolehdi, että teillä molemmilla on kisoissa sopiva vireystila ja itseluottamus.

Ei kisaamaan ennen kuin koira on oikeasti valmis! Kerää ennen kisaamista tarpeeksi kokemusta ja lajiosaamista siten, että perustekniikat ovat automatisoituneet.

”On turha kiiruhtaa, jos ei tiedä, minne on menossa. Eihän sitä edes tiedä, milloin on perillä.”
- Nalle Puh -

Ihana Tikka


Ohjaajan liikkuminen (Tiia Hämäläinen)

Ohjaaja on kartturi, joka parhaimpansa mukaan auttaa koiraa. Ohjaajan pitää tietää, mitä tekee. Ohjaajan liikkuminen pitää olla suoraviivaista ja askeleet pitää olla kunnollisia. Ei tepastelua!

Alokasluokassa katsotaan sormien läpi lähes mitä vaan. Tämä ei tarkoita, että rally-toko olisi helppo tai löysä laji. Liian isot käännökset ovat 10 p virheitä. Käännökset pitää olla tiivitä ja yhtäaikaisia. Spiraalissa ja pujottelussa tämä ei päde. Niissä saa tehdä isoja kaarroksia myös ylemmissä luokissa. Avoimen luokan jälkeen pitkäaikaisista käsimerkeistä aletaan sakottaa. Kumartelusta sakotetaan jo avoimessa luokassa. Omia suorituksia kannattaa videoida tai pyytää kaveria katsomaan ja arviomaan, miten paljon ohjaaja kumartelee.


Käytösruudun saa uusia vain, jos häiriö on täysin kohtuuton. Radalta karkaava juoksenteleva koira ei ole kohtuuton häiriö. Jos karkaava koira tulee käytösruudussa makaavan koiran luokse eli koira tulee fyysisesti käytösruutuun, ruudun saa uusia.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Rally-tokoleirin 1. päivä, osa 2

Kirjoitin edellisessä osassa auki Mikan luennon sisältöä. Tässä tulee tiivistetysti opit, joita saatiin kouluttajilta tehtäväpisteillä.

Seuraaminen (kouluttaja Mari Kallio)
Rally-tokoilijoiden suurin synti on se, että rataa aletaan tehdä aivan liian aikaisin. Ensin koiralle pitäisi opettaa perustaidot (kuten tarjoaminen, yhdessä tekeminen, leikkiminen, istu, maahan, seiso), tämän jälkeen ERIKSEEN seuraaminen ja kylttitehtävät. Vasta kun koira osaa seurata hyvin ja se osaa kylttitehtävät, voidaan ne yhdistää ja alkaa tehdä rataa. Jos koiran kanssa ahnehditaan rataa liian aikaisin, seuraamisen laatu kärsii. Seuraamista pitää harjoitella erikseen koko koiran rally-tokouran ajan tai muuten seuraaminen alkaa heiketä.

Pörrille on käynyt viime aikoina näin. Kun ollaan tehty paljon rataa, seuraaminen on huonontunut. Ratatreenien ohella pitäisi tehdä seuraamistreeniä ja lyhyitä muutaman askeleen seuraamisia, joista tulee paljon palkkaa sekä vahvistaa perusasentoa, joka on jäänyt viime aikoina vähemmälle treenille.

Merkki ja houkutus (Tiia Hämäläinen)
Merkki oli meille kokonaan uusi juttu. Olin kuullut siitä aiemmin, mutta en tiennyt, miten se suoritetaan. Tiia näytti meille oikean suoritustavan ja tämän jälkeen käytiin läpi, miten merkkiä kannattaa opettaa. Tokossa uusissa säännöissä tulee avoimessa luokassa merkin kierto, jota Pörrille on opetettu. Tultiin Tiian kanssa siihen tulokseen, että Pörrille rally-tokon merkki kannattaa opettaa uutena temppuna, jolla on eri käskysana. Merkin voisi opettaa myös siten, että lähettäisin Pörrin merkin kiertoon ja pysäyttäisin sen, mutta en halua ottaa riskiä, että Pörri oppisi ennakoimaan pysähdystä. Toinen tokokoiralle oleellinen seikka on se, että tokossa merkkitötterö on aina koiran edessä. Tämän vuoksi tokokoira usein oppii etsimään merkkiä vain edestäpäin. Koska rallyssa on käsi merkit sallittu, kannattaa merkin suunta näyttää kädellä, jotta koiran on helpompi löytää merkki sivulta.

Houkutuksessa ei pitäisi olla ihmeellistä koiralle, jolla on vahva kontakti ohjaajaan. Houkutusta kannattaa harjoitella hihnassa, jolloin hihnalla päästään estämään koiran pääsy houkutukselle. Samalla koira oppii, ettei houkutuksen haistelu ole sallittua.


Pyörähdys ja kukkaset (Krista Karhu)
Kukkaset on helppo opettaa, kun koiralle on ensin opetettu pyörähdys. Pyörähdyksen voi opettaa sheippaamalla, houkuttelemalla tai kosketuskepillä. Pyörähdys kannattaa opettaa sekä vastapäivään (pyörähdys vasemmalla) että myötäpäivään (pyörähdys oikealla). Pörrille pyörähdys on opetettu tähän mennessä vain vastapäivään, jolloin sen oli vaikea ymmärtää oikealla puolella tehtävää pyörähdystä. Esineitä Pörri kiertää kuinkin luontaisesti myötäpäivään, joten Pörri saatiin tarjoamaan oikean puolen pyörähdystä kiertämisen avulla.

Koiran pitää suorittaa pyörähdys
- neljällä tassulla, ei hyppyjä tai loikkia
- nopeasti, mutta niin että edellinen kriteeri täyttyy
- mahdollisimman pienellä kaarresäteellä -> kukkasista tulee tiiviit

Kristalla itsellään on sama vihjesana sekä oikean että vasemman puolen pyörähdykseen. Vihjesanasta koira tietää, että sen pitää kääntyä ohjaajasta poispäin. Sama vihjesana on käytössä myös käännöksissä, joissa koiran tehtävänä on kääntyä ohjaajasta poispäin. Kukkasissa Krista auttaa koiraa (aluksi) oikean puolen seuraamisen vihjesanalla, jotta koira ei hämmenny, vaikka ohjaaja on vaihtanut kulkusuuntaa ja seuraamispuoli on vaihtunut pyörähdyksen aikana.

Krista haluaa, että koira pitää seuratessa katsekontaktia ohjaajaan. Kristalla on vihjesana, jolla koira kääntää katseensa käteen ja ottaa vastaan käsimerkkejä. Muuten koiralla ei ole lupa reagoida ohjaajan kädenliikkeisiin. Pörrille tämä sama sopisi hyvin, sillä Pörrin on välillä vaikea ymmärtää lukea mun käsimerkkejä, koska käsimerkkejä on häivytetty niin paljon pois. Pitää kuitenkin muistaa, että vihjesanojen määrä kannattaa pitää rajallisena, sillä koira ja ohjaaja eivät muista loputonta määrää erilaisia sanoja ja niiden merkityksiä.

Jos koira on aivopesty vahvasti ohjaajan vasemmalle puolelle, kannattaa oikea seuraamispuoli esitellä kukkasten kautta (käännöskyltit, joissa koiran seuraamispuoli vaihtuu). Lisäksi Krista on vahvistanut oikeaa puolta koiran tarjoamisen kautta. Esim. metsälenkillä koira on saanut makkaraa, jos se on tullut spontaanisti Kristan oikealle puolelle. Vasemmalta puolelta ei ole saanut mitään, jolloin koiralle on tullut mielikuva, että sen kannattaa hakeutua oikealle puolelle. Näiden tukena kannattaa käyttää perusasentoharjoituksia oikealla. Treenitilanteisiin oikeaa puolta ei ole tuotu ennen kuin koira pitää oikeaa puolta mukavana juttuna.

Takapään käyttö (Mika Jalonen)
Jos takapään käyttö on tärkeää tokoilijoille, on se vielä tärkeämpää rally-tokoilijoille. Takapään käyttöä tukevia harjoituksia kannattaa tehdä paljon. Mikan opissa tehtiin erilaisia takapään käyttöharjoituksia niin vatitekniikalla, erilaisilla tikapuilla kuin tasapainolaudoilla. Pörri oli tunnilla superpätevä ja Mika totesi meille tunnin lopuksi, että saan taputtaa itseäni olalle, että olen saanut koiran työskentelemään näin hienosti. Kyllä lämmitti mieltä.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Rally-tokoleirin 1. päivä, Luento: Koiran motivointi ja palkkaus

Maanantaiaamulla ajeltiin Pörrin kanssa Koirakoutsin rally-tokoleirille. Aamu alkoi Mika Jalosen luennolla "Koiran motivointi ja palkkaus". Tämän jälkeen oli kaksi tuntia treenejä, tunti ruokailua, kaksi tuntia treenejä ja päivä päättyi Tiia Hämäläisen luentoon "Rally-tokon sääntötulkinnat: ohjaajan liikkuminen". Melko tiukka päivä ja paljon asiaa. Yritän mahdollisimman tuoreeltaan kirjoittaa tänne oleellisia asioita muistiin. Tässä tulee ensimmäinen osa eli muistiinpanoni Mikan luennosta.

Koiran motivointi ja palkkaus

Oppimiselle oleellista on, että koira on oikeassa mielentilassa ja vireessä. Jos koira on kiihtynyt esimerkiksi toisesta koirasta, se saattaa suorittaa tutun tehtävän, mutta tehtävässä ei tapahdu oppimista.

Motivaatio on kaiken toiminnan voima, minkä vuoksi sen ylläpitäminen on tärkeää.

Miksi koira ei motivoidu?
Ensinnäkin tehtävä saattaa olla koiralle liian vaikea, jolloin koira on epätietoisuuden tilassa. Tällöin kannattaa pohtia, onko kriteeri liian korkea ja tarvittaessa laskea kriteeriä, jolloin saadaan onnistunut suoritus. Jos koira tietää, mitä siltä odotetaan, se osaa hyödyntää virhetiedon ja parantaa sen perusteella omaa käytöstään. Esimerkiksi jos koiraa pyydetään istumaan ja se meneekin maahan, koiralle sanotaan "oho", jolloin koira ymmärtää, että sen toiminta ei johda palkkioon. Tällöin koira terästäytyy ja yrittää työskennellä entistä kovemmin palkkion eteen. Kun koira tekee hyvin, se palkitaan. Jos koira palkitaan kaikista suorituksista, miksi se koskaan tekisi hyvin, jos keskinkertainenkin suoritus riittää palkkioon? Oho-sana ei saa olla koiraa uhkaava tai latistava "nyt prkl rakki tottelet tai susta tulee hakkelusta", vaan kannustava "tuo ei ollut ihan sitä, mitä pyydettiin, yritä uudelleen."

Tärkeää motivoinnin kannalta on se, että
1. koira tietää, mitä siltä vaaditaan
2. kriteeristä pidetään kiinni ja vain hyvät suoritukset palkitaan -> koira pyrkii aina hyvään suoritukseen

Jos koiraa pyydetään maahan ja se menee maahan, mutta hitaasti, kannattaa koiraa kehua. Näin koira ymmärtää, että se teki oikean suuntaisesti. Koska koiran halutaan kuitenkin menevän maahan nopeasti, kehun lisäksi koira palkitaan namilla, tempulla tai lelulla vain nopeista maahanmenoista. Näin koira alkaa tarjota nopeita maahanmenoja, koska se tietää, että nopeasta suorituksesta saa parhaimman palkkion.

Miksi motivaatio sammuu?
Kesällä koiralla saattaa olla liian kuuma, jotta se jaksaisi antaa parastaan. Koira voi myös olla väsynyt. Tämän vuoksi pitäisi huolehtia, että koira saa levätä tarpeeksi. Treeni-/kisapaikalla koiran tulisi tauoilla oikeasti rentoutua ja levätä, eikä kuluttaa energiaansa turhaan sähläämiseen ja häsläämiseen. Koiran pitäisi kuitenkin pystyä nousemaan nopeasti kisa-/treenivireeseen. Tässä kannattaa apuna käyttää tiettyä virittelysanaa/rituaalia. Ohjaaja voi esimerkiki peruuttaa muutaman askeleen ja sanoa, että "mennäänkö hommiin?"

Motivaatio saattaa myös sammua, jos ympäristö on koiran mielestä ahdistava. Koira saattaa ahdistua vieraista ihmisistä ja koirista tai vaikkapa epävakaisesta säästä esim. ukkosesta. Ympäristössä saattaa olla myös liikaa häiriöitä, jolloin koiran on vaikea keskittyä. Treenitilanteessa kannattaa ottaa etäisyyttä häiriöihin, jotta tilanne on helpompi koiralle ja lisätä häiriötä pikkuhiljaa.

Tokossa ohjaaja on yleensä selvästi eleettömämpi kuin rally-tokossa. Mika sanoi, että hän toivoisi rally-tokoonkin eleettömämpiä ohjaajia. Koska rally-tokossa ohjaajalta ei vaadita eleettömyyttä, moni ohjaaja sortuu liikaan sähläämiseen, jolloin ohjaaja viestittää kropallaan, käsillään ja suullisilla vihjeillä ristiriitaisia vihjeitä koiralle. Lopputuloksena koiralla menee pää ihan sekaisin kaikesta informaatiotulvasta. Käsimerkkejä ja vartaloapuja kannattaisi käyttää harkiten ja opetella käsimerkit ja vartaloavut siten, että ne ovat aina samanlaisia. Näin koira ymmärtää vihjeitä parhaiten. Käsiapujen kohdalla kannattaa myös miettiä, että ovatko ne oikeasti tarpeellisia vai osaako koira tehtävän myös pelkällä suullisella vihjeellä.

Palkkiot
Karkeasti jaoteltuna palkkioita ovat hiljainen hyväksyntä, kehu, nami, lelu ja temppu. Hiljainen hyväksyntä on oleellinen erityisesti tokokoiralle. Hiljaisella hyväksynnällä tarkoitetaan sitä, että koira on opetettu tulkitsemaan, että hiljainen ja eleetön ohjaaja tarkoittaa samaa kuin "hyvin menee, jatka samaan malliin".

Jos koira tykkää tehdä temppuja, koira voidaan palkita tempulla. Esim. jos koira tykkää juosta, se voidaan palkita sillä, että sen annetaan kiertää joku esine tai asia. Myös esimerkiksi pyörähtäminen tai peruuttaminen on useille koirille mukavia temppuja.

Palkkiot voivat olla eriarvoiset. Esim. kouluarvosanoin: kehu = hyvä, kehu + nami = erittäin hyvä ja kehu + lelu = erinomainen.

Pörri leikkii 8 viikkoisena

Leikki
Paljon leikkivät koirat ovat Mikan mielestä helpoimmin koulutettavia. Leikin etuna on se, että leikin oppiminen ja leikkiminen itsessään lisäävät leikkihalua. Ruuan huono puoli on se, että koira kylläntyy ja palkkion arvo laskee koulutustuokion aikana. Leikkiminen vahvistaa koiran ja ohjaajan suhdetta eri tavalla kuin ruokapalkkio. Leikin yksi hyöty on myös se, että leikin sivutuotteena koira oppii luopumista ja hallitsemaan turhaumaa, jotka molemmat ovat koiralle tärkeitä taitoja. Leikistä seuraavien monien hyötyjen vuoksi ohjaajan kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa opetellakseen leikkimään koiran kanssa. Parhaiten koira syttyy leikkimiselle alle 1-vuotiaana. Jos koiran kanssa ei leikitä nuorena, se ei todennäköisesti koskaan opi leikkimään niin hyvin kuin se oppisi, jos se olisi leikkinyt heti pennusta saakka.

TAITO määrää sen, mitä koira kykenee tekemään
MOTIVAATIO ratkaisee sen, mitä koira tekee
ASENNE ratkaisee sen, miten hyvin koira tekee

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Pörrin juhannusviikko

Toivottavasti kaikilla oli kiva juhannus. Nyt on taas aika palata muutaman päivän vapaiden jälkeen normaaliin elämään, mutta kerrataan ensin vähän, miten Pörrin juhannusviikko sujui. Tiesin, että juhannus tulee olemaan meillä treenitaukoa, joten päätin maanantaina mennä Pörrin kanssa tekemään pienet motivaatiotreenit jollekin uudelle kentälle. Mentiin bussilla Hallilaan, mutta kentällä oli jalkapalloilijoita. Käveltiin sitten toiselle Hallillassa olevalle kentälle, mutta sielläkin oli jalkapalloilijoita. Löydettiin metsästä aivan ihania lenkkipolkuja ja totesin, että onneksi Pörrin mielestä sopivan kentän etsintä on vähintään yhtä mukavaa kuin itse treenaaminen. Käveltiin loppujen lopuksi Hervantaan vesitornin kentälle, mutta sielläkin oli jalkapalloilijoita. Totesin, että rally-tokoilu kauniilla ilmalla on näköjään Tampereella ihan tuhoon tuomittu ajatus. Jatkettiin kävelyä eteenpäin ja vihdoin ja viimein löysin meille vapaan kentän. Tein lyhyen radan, jossa teemana oli käännökset. Ei tehty koko rataa kerralla, vaan palkka tuli heti, kun Pörri teki todella hyvin hommia. Pörri pääsi hyvin ideasta kiinni ja tarjosi todella hyvää tekemistä. Kerran oli omissa ajatuksissaan ja jäi häiriöihin kiinni, joilloin palautin Pörrin tauolle. Loppujen lopuksi tehtiin aika vähän mitään hommia ja selvä pääpaino oli leikkimisessä ja siinä, että meillä oli hauskaa. Treenien jälkeen käytiin lenkillä ja uimassa Millin ja Priyan kanssa. Oli kyllä mukava ilta. Aikaa meni loppujen lopuksi yli kolme tuntia ja kävelyä tuli 11 kilometriä.


Tiistaina meillä oli Piian tokotreenit, joissa tehtiin ruutua ja luoksetuloa. Piia kehui kovin Pörriä ja totesi, että se on pätevä otus. Sain taas muistuttelua siitä, että Pörrin kanssa pitäisi mennä tokossa rohkeasti eteenpäin ja koota osista valmiita liikkeitä, eikä loputtomasti hinkata pelkkiä pohjia ja liikkeiden osia. Ruudussa saatiin neuvoksi lelupalkan avulla hakea kosketusalustalle lisää vauhtia ja sitten ottaa ruutuun lähetyksiä kauempaa. Luoksetulossa pitäisi tehdä nyt paljon kokonaista luoksetuloliikettä, jotta Pörrille hahmottuisi kokonaisuus. Tällä hetkellä sille on epäselvää se, mikä luoksetulo on, koska se on vapautettu lähes aina matkalta. Pörri teki tiistaina todella hyvin hommia ja tokomotivaatiokin nousi taas hetkellisesti uuteen nousuun.


Saatiin tiistaina myös odotettu vieras, kun Pörrin paras kaveri Bertta tuli meille hoitoon. Bertta on vilahdellut aiemminkin täällä blogissa, mutta kyseessä siis on australianpaimenkoiratyttönen, joka on syntynyt Pörrin kanssa samana päivänä. Pörri ja Bertta ovat tunteneet toisensa ihan pennusta saakka. Kaksikko sai toimia niin puutarha-apulaisina kuin pyörän korjauspäällikköinä. Bertta oli mukavan rauhallinen vieras, mutta yllätyin siitä, miten kiltti Bertta oli. Kun vähän jouduin muistuttelemaan Pörriä oikeista käyttäytymissäännöistä, Bertta meni korvat luimussa eteiseen häpeämään. Yritin lahjoa Berttaa kivipiiroilla, etten nyt ihan hirveä ämmä olisi sen mielestä.


Torstaina meillä oli vielä rally-tokotreenit ennen kuin päästiin juhannusta viettämään. Treeneissä oli teemana puolenvaihtokyltit. Tehtiin Pörrin kanssa puolenvaihtoja ekaa kertaa, mutta saatiin kovin rohkaisevaa palautetta. Kouluttaja kehui, että Pörri on teknisesti erittäin taitava koira (ihan niinkuin olisin kuullut tämän aiemminkin...) ja Pörristä huomaa, että se tykkää treenata erilaisia käännöksiä ja puolenvaihtoja. Kouluttaja rohkaisi meitä, että puolenvaihdot ja kukkaset kannattaisi ottaa jo nyt säännöllisesti mukaan treeneihin, jotta treeneihin tulisi vaihtelua ja treenit pysyisivät mielenkiintoisina. Pelkkien alokasluokan kylttien treenaaminen käy pidemmän päälle tylsäksi. Treenien jälkeen käytiin treeniporukan kanssa yhdessä lenkillä.


Juhannus meni mukavasti rentoutuessa. On pelattu lautapelejä, saunottu, paljuteltu, uitu, nautittu auringonpaisteesta, bongailtu salamoita, lenkkeilty, tapeltu hyttysten ja kärpästen kanssa, leikitty, pelattu jalkapalloa, syöty hyvin ja nukuttu. Nyt on akut ladattu ja huomenna sitten Koirakoutsin rally-tokoleirille.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Rally-toko- ja tokokuulumisia

Viime treenipostauksesta onkin jo taas aikaa. Tässä välissä on tapahtunut vaikka mitä, joten nyt seuraa melkoinen kilometripostaus kolmen viime viikon treeneistä. Aloitetaanpa rally-tokon tehotreeneistä, jotka pidettiin 28.5. Kouluttaja oli minulle täysin uusi, mutta todella kiva. Kouluttajan mielestä Pörrin vire laskee, jos palkkaan sitä kesken radan namilla. Pörri kuulemma vastaa sosiaaliseen palkkaan todella hyvin ja kouluttaja rohkaisi minua jättämään välipalkkaukset namilla pois. Tehtiinkin meidän ihkaensimmäinen kokonainen rata ilman välipalkkausta ja vasta lopussa jättipotti räjähti. Rata meni todella hyvin ja kouluttaja kehui, että Pörri piristyi silminnähden mun kehuista. Radan jälkeen treenikaverit tulivat kehumaan hienoa suoritusta. Tämä lämmitti suuresti mieltä ja itselle tuntui, että meistä saattaa ehkä sittenkin tulla jotain.

Keskiviikkona 3.6. aloitettiin Piia Karisen opeissa tokokurssi alo-avo-tasoisille koirakoille. Todellisuudessa kurssin koirat ovat kaikki aika nuoria ja Pörri on ihan kokeneemmasta päästä. Ensimmäisen kerran teemana oli sosiaalinen palkkaus. Ensin virettä nostattava sosiaalinen palkka, josta palkkiona lelu ja sen jälkeen virettä tasaava rauhallinen sosiaalinen palkkaus, josta loppupalkkana nami. Piia kehui, että Pörri vastaa hienosti sosiaaliseen palkkaan ja niinhän se tekee <3. Huvittaa, että vielä alkuvuodesta Pörri pelkäsi mua, jos innostuin liikaa. Nykyään se lähtee sosiaaliseen palkkaan kivasti mukaan, mutta vielä toivoisin, että se reagoisi hieman eri tavalla. Haluaisin saada sille iloisemman ja innostuneemman ilmeen ja tietysti hieman vähemmän haukkumista.

Torstaina 5.6. oli taas rally-tokon tehotreenit, joissa treenattiin avon käännöksiä. Kyltit oli mulle täysin uusia, mutta selvittiin niistä aika hyvin, sillä käännökset on Pörrillä vahvoja, sillä ollaan niin paljon hinkattu tekniikkaa. Avokäännösten lisäksi tutustuttiin ylempien luokkien käännöksiin, joissa koiran seuraamispuoli vaihtuu. Pörri ei oikein ymmärtänyt, että seurata voi myös oikealla puolella, koska ei ole sitä vielä harjoiteltu.

Viikonloppuna käytiin treenailemassa itsekseen lähikentällä ja mulla oli ensimmäistä kertaa jopa omat kyltit mukana. Ihan kaikkia aloluokan kylttejä mulla ei ole vielä tulostettuna, kun ei ole tarpeeksi muovitaskuja, mutta olen sillä tavalla arponut kyltit, että niistä saa kuitenkin ihan kivoja alle 10 kyltin pituisia ratoja koostettua. Tein muutaman erilaisen ratapätkän ja annoin Pörrille palkan aina siinä vaiheessa, kun se teki oikein hyvin hommia. Meinasi ihan liikutuksen kyyneleet valua poskille, kun Pörri teki välillä niin kivasti hommia. 


Tiistaina 9.6. meillä oli taas Piian tokokurssia. Harjoiteltiin luopumista sekä nameilla että leluilla. Leluista luopuminen oli minulle ihan uutta, sillä Pörrin kanssa ei ole tarvinnut leluista luopumista juuri opetella. Enemmänkin on opeteltu sitä, miten se olisi kiinnostuneempi leluista. Lopuksi vielä kuolleelle lelulle lähetystä. Kentällä oli paljon muuta häiriötä ja Pörrillä ei ihan pysynyt ajatus kasassa.

Keskiviikkona 10.6. oli poikien aksavuoro. Menin taas hengailemaan mukaan. Jannen ollessa tutustumassa rataan, tein Pörrin kanssa odotusalueella vähän rally-tokoa. Oi että se asenne <3. En ole nähnyt Pörriltä varmaan koskaan aikasemmin niin intensiivistä keskittymistä. Meinasin haljeta onnesta. Ollaan koko Pörrin elämän ajan painittu motivaatio- ja keskittymisongelmien kanssa ja kun Pörri kerrankin tekee näin hienosti töitä, se onnistumisen tunne on ihan mahtava. Näiden pienten hetkien takia sitä jaksaa aina treenata. Poikien aksatkin menivät oikein kivasti, sillä Pörrin keskittynyt mielentila jatkui radalle asti.

Torstaina 11.6. oli sitten rally-tokon tehotreenien vuoro. Jokainen sai valita kaksi liikettä, joita haluaa treenata. Valitsin mulle ja Pörrille teemoiksi oikean puolen seuraaminen ja hyppy. Olen ollut vähän hukassa, että mitä kautta oikean puolen seuraamista kannattaisi lähteä rakentamaan. Kouluttaja oli sitä mieltä, että oikean puolen seuraaminen kannattaa rakentaa kontaktin ja perusasennon kautta aivan kuin vasemman puolen seuraaminenkin. Pörrihän ei osaa tulla oikealle perusasentoon edes namin kanssa houkutellen, joten o-seuraamisen rakentaminen kannattaa lähteä ihan kontaktista. Toisin sanoen siis pyydän Pörrin istumaan, siirryn sen vasemmalle puolelle, odotan että se ottaa kontaktia ja palkkaan. Kun Pörri on saatu aivopestyä pois tokomoodista ja siitä, että oikealla seuraaminen on täysin luonnotonta, voi alkaa tehdä perusasentoja laatikon avulla. Vasta, kun kontakti ja perusasento on saatu tarpeeksi vahvoiksi, voidaan lähteä liikkeelle. Hyppyssä Pörri oli hyvin rally-tokomoodissa ja sen kanssa ei ollut mitään ongelmia.

Eilen käytiin lähikentällä treenaamassa rally-tokoa. Puistossa oli myös kaksi nuorta miestä heittelemässä frisbeegolffia ja juomassa olusia. Miehet toimivat välillä meille yleisönä ja katselivat penkiltä istuen meidän suorituksia. He olivat kiinnostuneita, että tehtiinkö me agilitya. Eivät kuulemma olleet koskaan kuulleetkaan rally-tokosta ja heidän mielestään laji näytti oikein hauskalta. Treenien lopuksi miehet olisivat halunneet rapsutella Pörriä, mutta Pörri vain käveli nokka pystyssä ohi. Pörristä on nyt iän myötä tullut selvästi välinpitämättömämpi vieraita ihmisiä kohtaan ja se on paljon enemmän mun ja Jannen perään, mikä ei ole kyllä muuta kuin suuri plussa. Harmi vain poikien kannalta, sillä he olivat niin kivasti meidän treenihengessä mukana.

Mutta sananen itse treeneistä. Tein meille 5-9 kylttiä pitkiä ratoja, joita ei ollut tarkoitus tehdä loppuun asti, vaan tarkoitus oli harjoitella palkattomuutta radalla ja palkata Pörri jättipotilla siinä vaiheessa, kun se tekee hyvin hommia. Palkkoja tuli esim. heti lähtökyltiltä, kun Pörri piti hyvin konktia, ensimmäiseltä kyltiltä, kun Pörri meni extranopeasti maahan, neljänneltä kyltiltä, kun Pörri teki hyvän käännöksen, kesken spiraalin ja pujottelun, kun Pörri seurasi oikein kivasti. Toivon, että tämmöinen epäsäännöllinen palkkaaminen parantaisi Pörrin motivaatiota ja intoa. Todella hienosti Pörri teki hommia, vaikka frisbeekiekot lensivät välillä meidän ohi ja yli. Pörri myös palkkaantui hienosti ja leikki kuin raivohullu. Tätä asennetta lisää <3. Tehtiin lopuksi vielä pätkiä seuraamista. Pörri seurasi todella hyvin. Olisi pitänyt saada ihan videolle asti. Lopuksi villiä leikkiä ja Pörri oli ihan sippi. Se makasi lelu vierellään keskellä kentää, kun keräsin tavarat pois. Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut tehdä lyhyemmän treenin. En yhtään hoksannut, että miten väsynyt Pörri oli.

Ensi viikko onkin sitten juhannusviikko. Tiistai-torstai välillä meillä pyörii vielä treenit ihan normaalisti, mutta juhannus pidetään sitten ihan totaalitaukoa kaikesta harrastuksiin liittyvästä, sillä juhannusta seuraavalla viikolla meillä on tiedossa kauan odotettu Koirakoutsin rally-tokoleiri.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kuvia tokon SM-kilpailuista

Tokon SM-kilpailut käytiin Tampereen lähellä Teivossa viime viikonloppuna. Lauantaina oli luvassa joukkuekilpailut ja karsinta sunnuntain yksilöfinaaliin. Henkilökohtaiset tokomestaruudet ratkottiin sunnuntaina 20 koirakon joukolla. Itse en pääsyt paikalle lauantaina, sillä olimme ystäväpariskunnan häissä, mutta sunnuntaina mentiin Millin kanssa pelipaikalle jo heti aamupäivästä.


Finaali oli rotukirjoa ajatellen melko tylsää katseltavaa, sillä 19 bordercollien lisäksi finaalissa nähtiin vain yksi kelpie. Finaalin 20 koirasta 12 oli vielä kaiken kukkuraksi eräästä T-kirjaimella alkavasta kennelistä. Pohdittiin eilen rally-tokon tehoryhmätreenien jälkeen sitä, että miksi tokossa rotukirjo on mennyt näin yksipuoliseksi. Rally-tokossa ainakin toistaiseksi rotukirjo on mukavan monipuolinen, mutta pitääkö tulevaisuudessa huippurally-tokoilijoillakin olla tietyn kennelin bordercollie menestyäkseen? Tokon arvosteluohjeessa sanotaan, että arvostelussa pitää ottaa huomioon koiran rotu, eikä corgilta ja työlinjaiselta bordercollielta voi odottaa yhtä säpäköitä suorituksia. Mietin, että toteutuuko tämä ohjenuora kuitenkaan todellisuudessa arvostelussa. Vai onko vain niin, että tavoitteellinen tokoharrastaja haluaa bordercollien? Ottavatko tavoitteelliset harrastajat bordercollien siksi, että se on harrastuskoirien eliittiä, jolla on mahdollisuudet päästä huipulle vai siksi, että kokevat nimenomaan juuri tämän paimenrodun parhaiten itselleen sopivaksi?


SM-kultaa voitti jo kolmatta kertaa peräkkäin Christa Enqvist-Pukkila ja Kaaos (Tending Able Tiger). Seuratessamme finaalia kuulin, miten meidän vieressä olleet ihmiset keskustelivat, siitä miten Christa voi vuodesta toiseen pysyä niin ylivoimaisena. Monilla tokoilijoilla uran huippuhetki kestää yhden koiran kisaiän tai muutaman kesän, mutta Christa pysyy kärkikahinoissa vuodesta toiseen. Voin yhtyä keskustelijoiden kanssa siihen, että tämän koirakon suoritusvarmuus on jotain täysin ainutlaatuista. Jos vain suinkin pääsette Christan koulutuksiin, menkää ihmeessä ja kuunnelkaa tarkkaan, mitä Christa puhuu, sillä jotain hän osaa tehdä paremmin kuin muut tokoilijat. Onnea vielä huippukoirakolle kullasta! Yksilöhopea saatiinkin sitten kotiseuran edustajalle: Hanna-Mari Ikonen ja Tosi (Borderness Just Tosi) ja pronssi meni Jessica Svanljungille ja Macille (Tending Knight).


Kaiken kaikkiaan finaali oli hurjan komeaa katseltavaa ja täytyy sanoa, että itseltä loppui analysointitaito siinä vaiheessa, kun omaan silmään varsin hyvältä näyttäneestä suorituksesta tuli 8,5 pistettä. Tajusin myös päivän aikana sen, miksi meitä ei Pörrin kanssa nähdä koskaan SM-finaalissa. Finaalikoirakoiden yhteistyö oli niin eri tasolla kuin meidän. Minä en ole onnistunut luomaan Pörrille sellaista motivaatiota tekemiseen, mitä näillä koirilla oli. Itse asiassa tällä hetkellä meidän toko on melkoisessa kriisissä ja tuntuu, että kaikki vain hajoaa käsiin. Haluaisin unohtaa koko tokon ja keskittyä pelkkään rally-tokoon, mutta toisaalta harmittaa heittää kaivoon kaikkea sitä työtä, mitä me ollaan näiden kuukausien aikana tehty. Olen tullut siihen tulokseen, että toko lajina yksi vaikeimmista juuri sen henkisen puolen kannalta. Arvostan todella paljon niitä, jotka tokossa menestyvät.

Lisää minun ottamia kuvia sunnuntain kisapäivältä löytyy täältä.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Tytöt hoidossa

Saatiin perjantaina hoitoon kaksi nuorta shelttineitoa, kun Luna ja Dina tulivat meille muuton ajaksi evakkoon. Luna oli käynyt meillä aiemminkin, kun Pörri oli ihan pentu, mutta Dina oli meillä kylässä ensimmäistä kertaa.

Dina

Dina oli meillä heti ensi hetkistä lähtien kuin kotonaan ja kävi välittömästi Pörrin luuvarastojen kimppuun. Pörrillä piti kiirettä, kun se yritti vartioida luitaan. Loppujen lopuksi Pörri ei uskaltanut sanoa Dinalle luiden syönnistä, vaan ryhtyi kilpasyöntiin.


Luna ei luiden syönnin päälle ymmärtänyt, vaan tutkiskeli ensin paikkoja ja tämän jälkeen asettautui lepäilemään keittiön pöydän alle ja toimi mulle kokkikaverina.

Luna

Kokkailuiden jälkeen lähdettiin lenkille. Cittarissa oli irtokarkit tarjouksessa, joten otettiin suunnaksi Citymarket. Janne talutteli tyttöjä ja minä Pörriä. Olipa kiva lenkkeillä näin hyvin käyttäytyvien koirien kanssa. Kaikki osasivat kävellä todella nätisti hihnassa ja ohittivat muut koirat kuin vettä vain ilman kyräilyjä tai rähinöitä.

Lenkkitauko

Yhteensä lenkkimatkaa kertyi 7,5 km, joka oli pääosin hiekkapolkua. Lenkin jälkeen koirat saivat ruokaa ja pian lattialta löytyi kolme väsynyttä koiranraatoa. Pörri piti huolta, että tytöillä oli kaikki hyvin. 


Oli hauskaa kokeilla päivä elämää kolmen sheltin kanssa. Tytöt tuntuivat Pörriin verrattuna niin pieniltä, että pelkäsin koko ajan astuvani niiden päälle. Pörri ja Dina tulivat todella hyvin toimeen ja niiden yhteiselämää oli kiva seurata, sillä niistä oli selvästi iloa toisilleen. Sen sijaan Pörri ja Luna olivat varsin räjähtävä kaksikko. Pörri provosoitui herkästi Lunan hampaiden vilautteluista ja muutaman kerran saatiin pieni kähinä aikaiseksi. Tämän vuoksi niitä ei uskaltanut jättää yhtään valvomatta kaksistaan. Onneksi molemmat tajusivat antaa tilaa toisilleen ja hengailivat pääosin eri huoneissa.