Vuoden ensimäiset agilityt

Vuoden ensimmäiset treenit aloitettiin tekemällä pientä rinkiä hypyillä, joista jatkettiin isomman ringin putkiin. Näitä tehtiin myötä- ja vastapäivään ja vuorotellen pieneltä ringiltä isoon ja toisinpäin. Tällä harjoituksella opetettiin koiralle käden korkeuden merkitystä ohjaukseen. Ohjatessa pyrittiin siis itse pysymään samalla pienellä ringillä hyppyjen sisäpuolella. Pörrillä otti taas hetken, ennen kuin jaksoi keskittyä suorittamiseen. Sen jälkeen saatiin ihan kelpo suorittamisesta aikaiseksi. 

Vuoden toisissa treeneissä harjoiteltiin niistämistä. Niistämisessä seuraava este käydään merkkaamassa koiralle ns. niistämällä. Tässäkin huomasi ajoituksen merkityksen. Jos lähdin liian aikaisin "niistämisestä" kohti seuraavaa estettä, ei Pörri suorittanut estettä vaan lähti seuraavaa estettä kohti perässäni. Treenaamisella Pörrille varmaan saisi iskostettua niistämisen paremmin. Tuli 2:10 nurkilla taas itsekin vähän kompuroitua pitkästä aikaa. Onneksi sillä ei ollut ohjaukseen vaikutusta ja ehdin vielä seuraavalla esteellekin juuri ja juuri.

Lopuksi treenattiin vielä puomia. Pörrillä tuotti aluksi vaikeuksia kiivetä puomille hypyn jälkeen. Tämä johtui hyvin todennäköisesti siitä, ettei Pörri ole aikaisemmin suorittanut puomia hypyn jälkeen. Puomi on aina tehty ainoana tai ensimmäisenä esteenä. Muutaman yrityksen jälkeen Pörri saatiin kuitenkin menemään puomille myös hypyn jälkeen. Ja vauhtiahan herralta ei taaskaan puuttunut.  

Pörrin ensimmäinen hieronta

Pörrillä oli tänään jännä päivä, sillä Pörri pääsi ensimmäistä kertaa hierontaan. Pörriä piti alunperin hieroa jo aiemmin, mutta tuli työkiireitä ja joulu ja uusi vuosi ja lisää tekosyitä... No vihdoin viime viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja googlettelin sopivaa hierojaa. Totesin, että olisi kiva, jos Pörriä hierottaisiin kotona, sillä kotona Pörrin olisi helpointa rentoutua. Töiden takia olisi hyvä, jos hieroja tulisi illalla. Googlen avulla törmäsin koirahieroja Mari Kaukaseen, joka tekee kotikeikkaa Tampereen alueella.

Joko tää kohta loppuis...

Pörri oli Marista heti innoissaan ja alkupusuttelun jälkeen kantoikin jo Marille vinkupalloa. Pörri oli varma, että saisi uuden leikkikaverin ja rapsuttelijan. Kun Mari levitti alustan ja istuutui lattialle, kiipesi Pörri välittömästi syliin rapsuteltavaksi. Pörrin oli todella vaikea ymmärtää, että hänet pakotetaan makuulle ja jouduinkin kaivamaan namit esiin, että herra saatiin kylkiasentoon ilman taistelua. Hieronta jännitti Pörriä hieman ja pitkä kyljellään makaaminen oli Pörristä supeeeer tyyyylsäää. Pörrin mielestä kipeistä paikoista ei olisi tarvinnut hieroa, vaan herra tarjosi auliisti masunalustaa rapsuteltavaksi. Mari oli ihanan pitkämielinen Pörrin pyörintäyritysten kanssa.

Mä en nyt ole yhtään varma, että oliko tämä hyvä idea.

Pörri oli kaulttaaltaan jumissa, mutta ei mitenkään hirveän pahasti, joten seuraavaa hierontaa suositeltiin 4 viikon päähän. Marin mukaan Pörristä huomaa, että se harrastaa agilitya, sillä Pörrillä oli jumissa hyvin agilitykoiralle tyypilliset paikat. Tokossa meillä on ollut paljon seuraamistreeniä viime aikoina, mikä heijastui etupäähän. Selässä ja takareisissä oli lihaskireyttä ja jännityksiä. Hieronnan jälkeen Pörri ei meinannut pysyä nahoissaan. Se mönki sohvalla ja matolla. Hyppi, pomppi ja loikki. En tiedä kumpi Pörriä ilostutti enemmän: vetreät lihakset vai että tunnin pakkopaikallaolo oli ohitse. Hieronnan jälkeen käytiin rauhallisella kävelylenkillä, joka tosin ei ollut niin kovin rauhallinen, sillä Pörrihän halusi kirmailla pitkin poikin sen verran kuin hihnaa riitti.

Ensimmäinen kerta paragilitya

Meidän kotiseurassa eli TamSK:ssa (Tampereen Seudun Koirakerho ry) alkoi pyöriä vuoden vaihteen jälkeen paragilityryhmä. Kun kuulin tästä ryhmästä, olin varovaisen innostunut. Ensin piti tietysti pohtia, että haluaisinko sitoutua uuteen harrastukseen ja että antaako Janne minulle Pörriä aksalainaan. Todettiin, että Pörrin oppimisen kannalta olisi hyvä saada viikkoihin välillä toinenkin kerta agilitya. Kun harjoitusajaksi varmistui meille sopiva ajankohta ja treenien hinnaksi edullinen 5 €/kerta, pakkohan sitä oli lähteä mukaan edes kokeilemaan.

Mitä on paragility?

Paragilitya voi harrastaa, kun ohjaajalla on mikä tahansa fyysinen vika/vamma/haitta/vajaatoiminta tai lievä henkinen rajoite (kehitysvamma, mielenterveyden ongelma). Kilpailukategorioita on yhteensä seitsemän:

Ryhmä 1: kilpailijat joilla on akkukäyttöinen ajoneuvo (kuten sähköinen pyörätuoli, skootteri)

Ryhmä 2: kilpailijat, joilla on käsin toimiva ajoneuvo (manuaalinen pyörätuoli)

Ryhmä 3: liikerajoitteiset kilpailijat, jotka voivat liikkua välttävän (kohtuullisen) nopeasti ja voivat käyttää apuvälineitä (kyynärsauvat, kävelykepit, tuet)

Ryhmä 4: vahvasti kävelyrajoitteiset kilpailijat, jotka voivat liikkua välttävän (kohtuullisen) hitaasti ja voivat käyttää apuvälineitä (kyynärsauvat, kävelykepit, tuet)

Ryhmä 5: kilpailijat, joiden liikkuminen on erittäin vahvasti rajoittunutta ja jotka voivat liikkua hyvin hitaasti ja käyttää apuvälineitä (kyynärsauvat, kävelykepit, tuet)

Ryhmä 6: kilpailijoilla ei ole liikerajoitetta vaan muu vika/vamma/haitta (kuten aistivamma tai halvaantunut käsi)

Ryhmä 7: kilpailijat, henkinen rajoite

Meidän ryhmässä suurin osa kuuluu ryhmiin 3 - 4 esimerkiksi reuman vuoksi, mutta onpa yksi pyörätuolilla liikkuvakin mukana. Itse kuuluun juurikin jonnekin 3 tai 4 ryhmän paikkeille, sillä sairastan kroonista akillesjännetulehdusta, enkä pysty liikkumaan kuin kävellen. Jo lyhyenkin matkan juokseminen aiheuttaa pitkäaikaisia kipuja.

Akillesjännetulehdus

Akillesjännetulehdus on ollut minulla jo reilut 2 vuotta. Ennen kuin Pörri tuli meille minulla oli pitkä paha kausi akillesjänteiden kanssa takana. Pystyin silloin seisomaan muutamia minuutteja ja kävelemään alle kilometrin pituisia matkoja ilman, että oireet pahenenivat. Pahimpiin aikoihin reumatologi kielsi jopa kaupassa käymisen (liian paljon kävelyä), joten oma elämä rajottui ennen Pörrin tuloa enimmäkseen työtuolin ja kotisohvan välille. Pörrin avulla aloin kuntouttamaan akilleksiani ja pikkuhiljaa Pörrin kasvaessa ollaan pidennetty lenkkien pituutta. Nyt ollaan parhaimmillaan heitetty yli 8 kilsan lenkkiä. Toki tämmöisten lenkkien jälkeen pitää yleensä ottaa tabletti tulehduskipulääkettä. Asfaltilla en pysty edellenkään kävelemään kovin pitkiä matkoja, joten lenkkeillään pääasiassa metsässä, jossa on pehmeämpi maasto. Nykyisin akillesjännevaiva ei rajoita kovinkaan paljon elämääni. Toki joka päivä täytyy pitää kirjaa liikkumisen määrästä, ettei rasita jalkoja liikaa. Onneksi saan tehdä istumatyötä ja päivän aikana jalat saa rauhassa levätä. Monelle varmaan tulee mieleen, että eikö näihin olisi jotain parannuskeinoa. Yleensä akuutissa vaiheessa ainoa apukeino on lepo ja särkylääkkeet. Tulehduksen pitkittyessä päädytään usein leikkaukseen. Minunkin akillekset olisi leikattu, mutta niistä ei ole tutkimuksissa löydetty mitään leikattavaa. Jänteen rakenne vaan on hyvin hauras, mikä vähentää niiden rasituksen sietoa. Oma elimistöni ylläpitää tulehdusta ja lisäksi myös muut jänteeni tuppaavat tulehtumaan. Viime aikoina esimerkiksi sormien jänteet ovat olleet todella kipeät.

Treeni

Kouluttaja oli suunnitellut meille melko lyhyen ja helpon radanpätkän, sillä hänellä ei ollut ryhmän tasosta juuri tietoa. Osa ryhmäläisistä oli aiemmin harrastanut enemmänkin agilitya, kunnes olivat terveyssyistä joutuneet lopettamaan. Itsehän olen agilityssä täysin noviisi. Onneksi minulla on kuitenkin hyvä koira, joten treenikin meni ihan kivasti. Janne otti meistä vähän videota, josta selviää tarkemmin, mitä me tehtiin.

Herra riemuidiootti

Osallistuttiin sunnuntaina shelttilenkille, jossa oli yhteensä 14 koiraa omistajineen. Vähän jännitti mennä lenkille, sillä Pörrin käytös muita koiria kohtaan on hieman muuttunut viime aikoina. Pörri on selvästi nyt viime aikoina ymmärtänyt sen, että on olemassa sekä tyttöjä että poikia ja että tytöt tuoksuu huumaavan hyvälle. Pörri on myös alkanut jonkin verran pörrätä tuntemattomille uroksille takaisin, jos toiset urokset pörrää ensin. Pörri on edelleen hyvin koirasosiaalinen ja haluaisi hyväntahtoisesti mennä jokaisen luokse, mutta tuo asenne "älä kuule mulle ala aukomaan päätäs" on aiheuttanut pari kertaa harmaita hiuksia. Ennen Pörri alistui kaikkeen ja se saikin meiltä lempinimen Lapanen, mutta nykyään sillä alkaa selvästi olemaan enemmän omaa tahtoa ja se ei enää anna muiden pompotella itseään miten sattuu. Lenkin aluksi Pörri sai pienen pörinän aikaiseksi suunnilleen samanikäisen Paten kanssa. Poikien pörinä onneksi meni nopeasti ohi ja pojat muistivat, että vanhoja painikavereitahan tässä ollaan. Loppu lenkki meni poikien osalta onneksi hyvin. Myöskään tytöistä Pörri ei ollut liian kiinnostunut. Yhdestä hurmaavasta neidistä se vähän kiinnostui, mutta kun sai tytöltä melko jäävän vastaanoton, Pörri luovutti ja palasi lumipallojahtiin. Loppuun vielä pari kuvaa lenkiltä. Kuvista suuri kiitos Iekku Pylkälle, sillä me unohdettiin kokonaan oma kamera kotiin.

Tokokuulumisia

Kirjoittelin aiemmin meidän päin seinää menneistä Tamskin tokoista. Viime viikon sunnuntaina agiliitelijät olivat jättäneet oman vuoronsa väliin ja hallissa oli mukavan rauhallista. Kerran teemana olivat kaukokäskyt ja askelsiirtymät seuraamisessa. Pörrihän on molemissa melko pätevä. Saatiin kehuja sekä hyvännäköisistä kaukokäskyistä että askelsiirtymistä oikealle. Askelsiirtymiä vasemmalle ja taaksepäin en ole tehnyt, mutta nyt saatiin neuvoja, miten näitä kannattaisi aloittaa. Ollaan nyt kotosalla harjoiteltu askelsiirtymiä vasemmalle ja ne alkavat jo sujua jollakin tavalla.

Eilen muuten julkaistiin uusien tokoliikkeiden suoritus- ja arvosteluohjeet. Kaukokäskyistä sanottiin:

ALO - 6 Kauko-ohjaus Kerroin 2

Käskyt: maahan (– paikka) – istu+KM – maahan+KM – istu
Suoritusohje: Aloituspaikan rajalinja merkitään kahden merkin avulla siten, että se on merkkien välinen kuvitteellinen jana. Ohjaaja käskee koiransa maahan siten, että rajalinja on koiran takana. Ohjaaja jättää koiran paikalleen ja siirtyy osoitettuun paikkaan noin 2 metrin etäisyydelle koirasta kasvot koiraan päin. Koiran pitää vaihtaa asentoaan kaksi kertaa (istu/maahan) ohjaajan käskyjen mukaisesti ja sen tulee pysyä alkuperäisellä paikallaan. Viimeinen asennonvaihtokäsky on ”maahan”. Liikkeenohjaaja/tuomari osoittaa ohjaajalle asennonvaihdot suullisesti tai kirjallisten tai kuvallisten näyttötaulujen avulla tai elektronisen näyttötaulun avulla. Liikkeenohjaajan/tuomarin TOKOn tulee antaa uusi asennonvaihtokehotus noin 3 sekunnin välein. Ohjaaja saa käyttää sekä suullisia käskyjä että käsimerkkejä, mutta käskyjen on oltava lyhyitä ja ne on annettava samanaikaisesti. Viimeisen ”maahan”- käskyn jälkeen ohjaaja palaa koiransa luokse ja käskee sen istumaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaukokäskyt on meillä kohta pientä viilausta vaille valmis kisaliike. Jatkan edelleen kaukojumppaa, selkeytän käsimerkkejä, luon suoritusvarmuutta yms., koska meillä ei ole kiire kokeisiin.

Tunnin lopuksi otettiin vielä 2 minuutin paikkamakuu. Jätin Pörrille motivaationamikupin eteen, mutta en välipalkannut sitä koko aikana. Pörri pysyi erinomaisesti ja oli koko ajan skarpinnäköinen, pää ei pyörinyt, eikä Pörri haistellut maata.

Tiistaina meillä olikin sitten ensimmäinen kerta Koirakoutsilla Riitan valkkuryhmässä. Ryhmän taso oli varsin kirjava, sillä meitä oli aloittelijoista EVL-koirakkoon. Ensimmäisellä tunnilla tehtiin erilaisia luopumisharjoituksia ja kontaktiharjoituksia. Luopumisharjoituksessa esimerkiksi heiteltiin nameja maahan ja koira ei saanut noteerata niitä mitenkään. Riitalla oli mukana tunnilla myös omia koiria, joiden avulla Riitta näytti esimerkkiä. Katselin koirien työskentelyä silmä kovana henkeä pidätellen. Vitsit oltaispa mekin joskus yhtä taitavia!

Riitta muuten kuuluu toko-valmennusrenkaaseen, joten saadaan varmasti hyviä neuvoja. Yksi tärkeämmistä neuvoista, joka tunnin aikana saatiin, on että "älä maalaile piruja seinille!". Jotenki tuon pohjanoteerauksen jälkeen olen taas alkanut varautua pahimpaan, enkä ole miettinyt ollenkaan sitä, että miten hyviä me voitaisiin olla, jos oikein yritettäisiin. Pörri oli tunnilla ihmeen hiljainen ja haukahti vain kaksi kertaa, vaikka viereiselläkin kentällä tokoiltiin. Pidin koko tunnin mielessä Piia Kariselta saamani neuvon: "pidä Pörri koko ajan kiireisenä, ettei sillä ole mahdollisuutta tuijottaa sinua tai muita ja haukkua". Olen nyt kotonakin ryhtynyt aina liikkeiden väliaikoina komentamaan Pörrin istumaan, jotta se tulisi ohjatuissa treeneissä luonnostaan heti sen jälkeen, kun palkka on saatu. Jos vielä saataisiin ne järkyttävät halliin sisääntulo ja ulostulo haukkumiset pois niin me oltaisiin Pörrin kanssa kohta melkein salonkikelpoisia tokoilijoita (ainakin silloin, kun viereisellä kentällä ei aksata...).

Kotosalla olen treenannut myös noutoa. Erityisesti ollaan nyt treenattu kapulan pitämistä pidempiä aikoja sekä perusasentoon tuloa kapula suussa. Pörrihän tarjoaa perusasentoa ihan alati treeneissä, mutta se on tupannut tiputtamaan kapulan suustaan ja vasta sen jälkeen pyöräyttämään pyllyn sivulle tai sitten se on tuonut kapulan eteeni asenteella "ole hyvä, missä mun palkka?"Riitta pisti meidät eilen temppuilemaan taas laatikon kanssa (lisää laatikkotreenistä täällä) ja sainkin tänään älynväläyksen, miten opetan Pörrille tuota noudon palautusta. Kun otin laatikon esiin, Pörri alkoi intopinkeänä pyörimään laatikkoa ympäri, eikä muistanut koko kapulan olemassaoloa. Teinkin siten, että heitin kapulan, juoksin kapulalle, kun Pörri oli napannut kapulan, kipitin äkkiä laatikon luo, Pörri tuli kapula suussa ja pyörähti nätisti perusasentoon ja napitti minua suoraan silmiin KAPULA SUUSSA! Hitsit, että olin riemuissani. Kyllä Pörri vielä noudonkin oppii.

Nousujohteista agilitya, osa 3.

Kuudennet ja tältä erää viimeiset Koirakoutsin treenit aloitettiin harjoittelemalla kolmen hypyn sarjaa, joita seurasi puomi. Hypyt oli asetettu siten, että viimeisestä hypystä koira piti ohjata niistämällä. Tämän suorittaminen oli minulle jostain syystä ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Vielä monenkin toiston jälkeen olin kuulemma jättänyt jonkun oleellisen osan oikeasta liikkeestä tekemättä. Kiitos kouluttajan kärsivällisyyden, sain lopulta sentään pari oikeaoppista suoritustakin tehtyä. 

Puomin jälkeen tehtiin parin hypyn ja putken yhdistelmää. Viimeinen putki meni puomin alta, jolloin saatiin koiralle hyvää harjoitusta putkeen irtoamisesta. 

Seuraavaksi oli vuorossa välistävedon ja persjätön yhdistelmä. Tämäkin saatiin Pörrin kanssa pääasiassa onnistuneesti suoritettua. 

Lopuksi tehtiin vielä samantyylistä putkeen irtoamista hyppyjen jälkeen kuin alussakin. Kokeilimme myös pari kertaa ohjata Pörrin pussiin putken sijasta. Aluksi Pörri meni kuitenkin vaistomaisesti putkeen, mutta tajusi lopulta, että nyt pitikin mennä pussiin.

Vuoden viimeiset treenit ostettiin irtokertana Tähtitekniikalta. Näihin treeneihin oli kyllä hyvä päättää vuoden 2014 agilityt. Pörri toimi kuin unelma (vaikka hallissa oli samaan aikaan Pörrin koirakaverit Halla ja Vili) :) Video puhukoon puolestaan. Pörrikin oli innoissaan, kun näki pitkästä aikaa Anna-kouluttajan. 

Seuraamisen tehokoulutus osa 2

Tänään oli jälkimmäinen osa seuraamisen tehokoulutuksesta. Jatkettin siitä, mihin viime kerralla jäätiin. Viime kerralla tehtiin seuraamista muutaman askeleen pätkiä ja vahvistettiin perusasentoa. Toinenkin treenikerta lähti perusasentoharjoituksella, jossa kouluttaja kertoi aina, milloin koiralle pitää antaa nami. Tehtiin rytmitettyä sarjaa, jossa osa toistoista kasvatti kestoa ja osa motivaatiota. Pörrin kanssa olen nyt huomannut sen, että Pörrin seuraaminen on paljon parempaa, jos ensin teetän sillä perusasentoharjoituksia. Tämä kertonee siitä, että kontaktissa on vielä paljon petrattavaa ennen kuin voidaan siirtyä pidempiin seuruupätkiin. Hyvä kontakti ei ole itsestäänselvyys, vaan ahkeran työn tulos. Ainakin Pörrillä.

Perusasentoharjoituksen jälkeen siirryttiin seuraamiseen. Ensimmäisenä harjoituksena oli hidas seuraaminen. Tehtävänä on liikkua hitaasti tavallaan liukuvasti eteenpäin. Eli siis askellus on rullavaa ei tök tök. Harjoituksen tarkoitus on pitää koira skarppina. Pörrillä hidas seuraaminen sujui todella hyvin ja saatiinkin kouluttajalta monta kehua hyvistä suorituksista.

Seuraava harjoitus olikin sitten kasvattaa vauhtia. Seuraaminen aloitettiin hitaaasti ja pikku hiljaa vauhtia kasvatettiin kunnes oltiin juoksussa. Me ei Pörrin kanssa päästy koskaan juoksuun asti, sillä Pörrin kontakti tippui jo reippaassa kävelyssä. Saatiin tehtäväksi palata helpompiin harjoituksiin. Eli perusasentoon kestoa ja hidasta seuraamista. Kun Pörrin kontakti ja motivaatio paranee, voidaan siirtyä eteenpäin.

Viimeiseksi otettiin vielä käännöksiä. Ensin oikeaan ja sitten vasempaan. Seuraamisen teemakurssilla keskityttiin paljon jalkojen liikkeeseen. Nyt keskityttiin enemmän vartaloon. Saatiin vinkiksi, että kääntyessä aina ensin kääntyy pää. Sitten olkapäät. Sitten lantio ja viimeisenä jälkimmäinen jalka. Pään asento kertoo koiralle, minne ollaan milloinkin menossa. Oikealle käännökset ovat olleet meille hurjan vaikeita, sillä Pörri tuppaa aina jätättämään ja pahimmillaan pysähtyy ja alkaa katsella muualle. Jätättäminen on johtunut siitä, että olen oikealle käännöksessä kääntänyt päätäni ja yläkroppaani vasemmalle, mikä on Pörrille merkinnyt "hidasta vauhtia me käännytään vasemmalle" ja sitten olenkin yllättäen kääntynyt oikealle. Ylä- ja alakroppa ovat siis antaneet Pörrille ristiriitaisen vihjeen ja pieni koirarukka on ollut ihan pihalla. Kun saatiin mun kropan asento kuntoon, jessus niitä käännöksiä. Ne olisi pitänyt saada videolle, sillä niin upeita ne oli tämän kaiken sähläyksen jälkeen.

Kaikista parasta treenissä oli se, että Pörri leikki mun kanssa. Se silminnähden riemastui, kun kavoin lelun esiin. Aiemmin hallitreeneissä on käynyt pitkälti niin, että tunnelma enemmänkin latistunut, kun olen ottanut lelun käteeni. Todennäköisesti olen oppinut leikkimään enemmän Pörrin mieleisesti. Toki häiriötäkin oli normaalia vähemmän, kun hallissa ei ollut muuta ryhmää kuin me. Pörri oli tänään myös yllättävän hiljainen ja keskittyi tekemiseen, mikä oli ihan huippua. Eilen nimittäin nähtiin ihan erilaista menoa.

Pörrin joulu ja uusi vuosi

Kohta alkaa olla vuodenvaihteen juhlapyhärupeama ohi ja päästään takaisin normaaliin arkeen. Vietettiin joulua poissa kotoa ja oli kiva itsekin päästä pitkästä aikaa vähän reissuun. Tehtiin joululoman aikana paljon pitkiä kävelylenkkejä, nautittiin hyvistä ruuista, katseltiin leffoja, leikittiin, saunottiin ja paljuteltiin. Käveltiin joka päivä noin 10 kilometriä. Parhaimpina päivinä Pörrille tuli yhteensä lenkkiä yli 17 kilometriä, kun oikein monen ihmisen voimin sitä ulkoilutettiin. Pörrin mielestä tämäkään ei ollut liikaa, vaan enemmänkin olisi voinut lenkkeillä.

Aattoiltana päästiin näkemään ihkaoikea joulupukki. Pörri ei ollut pukin tulosta moksiskaan, vaan olisi halunnut mennä moikkaamaan pukkia ja tutkimaan lahjakasseja läpi. Pörrille pukki toi parikin lahjapakettia, jotka herra aukaisi ihan itse ilman muiden apuja. Kun Pörri oli omat pakettinsa aukaissut, se alkoi haikaillen katsella lasten pakettien luokse. Pörristä olisi varmaan saanut ahkeran pakettien aukaisuapulaisen.

Jos joku muuten ihmettelee, miksi Pörri vietti aattoiltaansa hihnassa niin syy oli, että aattoiltaa tuli viettämään samaan paikkaan myös ihastuttava espanjanvesikoiranarttu Olga, johon Pörri syvästi rakastui. Olga ei ollut yhtä mielissään innokkaan nuorenmiehen lähestymisyrityksistä ja lopulta todettiin parhaaksi laittaa Pörri hihnaan, jotta suuremmalta draamalta vältytään ja kumpikin koira saa viettää aattoiltaa rauhassa.

Joko se pukki lähti?

Pörrin joulupaketeista paljastui uusi lelu, kaulapanta ja pari luuta.  Vinkuva haisunäätä on samanlainen lelu kuin Pörrin orava, joka me ostettiin Pörrille jo ennen Pörrin kotiutumista. Lelu on yksi harvoista, joka on kestänyt tähän päivään asti. Haisunäätä vaikuttaa yhtä kestävältä. Haisunäädästä on tullut Pörrin ehdoton lempparilelu ja millään muulla ei olekkaan viime aikoina juuri leikitty.

Meillä oli viimeinen Tamskin tokokurssin kerta 23. päivä joulukuuta ja teemana oli leikkiminen ja sosiaalinen palkkaus. Todella erinomainen kurssikerta! Aluksi opetelttiin erilaisia tapoja leikkiä koiran kanssa. Joululoma menikin siihen, että opettelin leikkimään Pörrin kanssa. Olen ollut liian laiska leikkimään Pörrin kanssa, eikä Pörri edelleenkään leiki mun kanssa yhtä hyvin kuin Jannen kanssa. Sain myös hyviä vinkkejä, miten sosiaalinen palkkaus toimii. Pörri lähti hyvin mukaan sosiaaliseen palkkaan ja se vaikutti toimivan sille yhtä hyvänä palkkana kuin lelupalkka. Sosiaalista palkkausta voisi ottaa yhä enenevissä määrin mukaan osaksi normaaleja treenejä.

Piti ottaa oikein vielä lähikuva Pörrin uudesta pannasta, jotta näätte pannan kuvioinnin paremmin. Eikö olekkin söpö? Rakastuin ihan tulenpalavasti tähän tokokuvioon, joten pakkohan sitä joulupukille vinkata, että hommaisi Pörrille tämmöisen pannan Etoelävältä. Toinen kaulapanta tulee tarpeeseen, sillä liian monta kertaa Pörrin kaulapanta on ollut läpimärkä edellisestä lenkistä, kun on jo menty seuraavalle.

Kaiken jouluhössötyksen jälkeen meillä olikin melko väsynyt joulunviettäjä. Pörri suhtautui taas kerran ihaltavan pitkämielisesti pieniin lapsiin. Pörrihän tykkää lapsista ihan valtavasti ja tykkää katsella, kun lapset leikkivät. Kun Pörriä alkoi väsyttää, se pisti pötkölleen ja matkasi höyhensaarille, vaikka lapset kirkuivat ja juoksivat ohi. Se ei häiriintynyt, vaikka taaproikäiset menivät rapsuttelemaan sitä kesken unien. Raotti vain vähän silmiään ja jatkoi uniaan.

Uusi vuosi meni pörrimäiseen tapaan rennon letkeästi kotosalla. Käytiin töiden jälkeen neljän-viiden tienoilla pitkällä metsälenkillä. Tällöin jo paukkui ihan hyvää tahtia täällä Tampereella. Pörri ei ollut paukkeesta moksiskaan, sillä paukkeet kuuluivat onneksi melko kaukaa. Lenkin jälkeen käytiin vielä saunassa ennen vieraita. Vietettiin koko uusi vuosi sisällä, sillä ulkona oli ihan hurjan liukasta ja muutenkin varsin ikävä keli. Avattiin olohuoneen sälekaihtimet ja katseltiin lähikentältä tulevia rakeiteita sekä katsottiin telkkarista jotain ohjelmia ja herkuteltiin hyvällä ruualla ja herkuilla. Pörri lähinnä vain nukkui koko uuden vuoden, vaikka välillä ulkona olikin melkoinen ydinsota käynnissä. Yöllä mentiin yhden jälkeen lenkille. Hieman vielä paukkui, mutta onneksi melko kaukana.

Nousujohteista agilitya, osa 2.

Joulukuun toisissa TamSK:n treenit harjoiteltiin taas hypyistä ja putkista koostuvaa rataa. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun Pörrin tekemisessä alkoi tuntua huomattavaa edistymistä. Saatiin jopa suoritettua rata lähes täydellisesti läpi :) 1:20 nurkilla tapahtunut rimaa päin hyppääminenkää ei onneksi aiheuttanut mitään ohjaajan säikähdystä pahempaa.

Viidennet Koirakoutsin treenit aloitettiin Marjan ja Pörrin toimesta keinun paukuttelulla. Itse kentällä harjoiteltiin taas putken ja hyppyjen yhdistelmiä erilaisissa tilanteissa. Pörri suoriutui esteistä pääosin oikein kiitettävästi :) Lopuksi koitimme vielä ottaa renkaan mukaan hyppyjen perään. Koska rengasta ei oltu tehty pitkään aikaan, ei Pörri ensimmäisellä yrittämällä osunut oikeaan väliin. Otimme tämän johdosta pari yritystä pelkällä renkaalla, jotka Pörri osasi hakea kerrasta oikein. Lopuksi otimme vielä pari puomiharjoitusta. 

Joulukuun kolmansiin TamSK:n treeneihin kouluttaja oli rakentanut osan treenejä edeltävänä viikonloppuna olleiden agilitykilpailujen 3-luokkalaisten hyppyradasta. Pörri näytti jälleen, ettei sen tekemisestä ainakaan vauhtia puutu! Sai itsekin juosta aikamoista kyytiä, että pysyi Pörrin vauhdissa. Pussin jälkeiseen putkeen ohjaaminen tuotti yllätävän paljon vaikeuksia. En saanut oikein millään ajoitettua ohjaustani niin, että Pörri olisi mennyt ykkösellä putkeen. Pääasiassa Pörri ei ehtinyt minun myöhästymiseni takia kääntymään putkeen. Tulipa siinä yksi putken yli hyppäyskin (ilmeisesti liian aikaisesta ohjauksesta).