Sirke Viitasen koulutus osa 2

Ensimmäinen osa Sirken koulutuksesta löytyy täältä. Tämä on toinen osa, jossa käyn läpi meille annetut koulutusvinkit. Tämä video ei ole siis itse Sirken koulutuksesta, vaan käytiin Jannen kanssa tekemässä tällainen demonstraatiovideo neuvoista juuri ennen joululomalle siirtymistä.

Pörrillä on ollut ongelmia kierron kanssa. Kierto on opetettu sille sheippaamalla. Kun välimatkaa meidän ja tötterön välillä alettiin kasvattaa, tuli irtoamisongelma. Pörri irtosi törpölle kovin tahmeasti. Sen motivaatiota tötterölle menoon alettiin kasvattaa laittamalla lelu tötterön taakse. Nyt Pörrillä on hyvä motivaatio mennä tötterölle, mutta pelkään sen pian jäävän leluun kiinni ja käy kuten luoksetulon kanssa. Kysyin Sirkeltä neuvoa, että miten pääsen lelusta eroon ilman, että Pörri alkaa taas irrota jähmeästi tötterölle. Sirke neuvoi, että minun kannattaa mennä lähemmäs tötteröä, jolloin Pörrin on helpompi irrota tötterölle. Pikku hiljaa siirryn taas kauemmas tötteröstä.

Alokasluokan liikkeistä pahimmassa jamassa meillä on luoksetulo. Pörri lähtee yleensä hyvällä vauhdilla, mutta vauhti alkaa hiipua kesken matkan. Parhaimmillaan Pörri tulee laukalla noin 3 metrin päähän minusta, tiputtaa sitten raviin ja tulee sivulle. Pahimmillaan Pörri pysähtyy kesken matkan ja vain kyttää koska palkka lentää. Koska Pörri kyttää nimenomaan minulta lentävää palkkaa, kannattaa luoksetulossa suosia etäpalkkaa (katso video). Kun Pörri tietää palkan olevan muualla, sen ei tarvitse kytätä sitä minulta.  Koska Pörri hidastaa osin sen vuoksi, että se yrittää sihdata millilleen suoraan sivulle, vauhtia kannattaa erikseen hakea sivulle tuloon ja erikseen siihen, että Pörri juoksee lujaa minua kohti. Jälkimmäiseen auttaa se, että koiraa ei otetakkaan aina sivulle, vaan se kierrätetään ohjaajan takaa. Kierrätys kannattaa tehdä tarpeeksi selvin elein, jottei koiralle koskaan ole epäselvää, että pitääkö sen tulla sivulle vai kiertää takaa.

Sivulle tulojen nopeuttamiseksi Sirke neuvoi, että heittää koiralle namin ja sitten kutsuu sitä sivulle. Ensin koira kutsutaan sivulle siten, että se tulee ohjaajan takaa ja koira vaan stopataan sivulle. Pikku hiljaa kulmaa jyrkennetään ja lopulta koira tulee normaalisti edestä päin sivulle. Nopeuden aikaan saamiseksi ohjaaja tekee käsieleen, jolla ohjaa koiran sivulle. Otin näitä videon lopulle, mutta Pörri oli jo niin väsynyt, ettei se jaksanut tulla enää vauhdilla sivulle.

Kysyin myös kapulan nostoon vihjeitä, mutta en saanut demonstroitua Pörrin nosto-ongelmaa, koska se nosti kapulan tosi hyvin. Tuntuu, että ollaan vihdoin selätetty ongelma, että Pörri menisi tassut edellä kapulalle ja pökkisi sitä eteenpäin. Tähän on auttanut se, että ollaan vahvistettu paljon kapulan tuomista minulle ja palauttamista. Tarkoitukseni oli ottaa muutama toisto malliksi videolle, mutta olin onnistunut hälsäämään kameran ulkopuolella. Kameralle oli tallentunut vain yksi toisto, jossa juoksutin Pörriä putkesta kapula suussa. Koulutuksessa tehtiin myös tätä harjoitusta, mutta minulta meni vähän ohi, mikä sen pointti oli. Ilmeisesti pureskelun vähentäminen.

Koska vielä oli aikaa, kysyin tunnarista. Olen tunnarissa piilotellut paljon Pörrille omaa kapulaa. Oma kapula on välillä ollut tosi pahoissakin piiloissa esim. kengän sisällä eteisessä. Pörri etsii omaa selvästi hajuaistilla, sillä hirveä tuhina aina kuuluu, kun se etsii. Olen pari kertaa koittanut lisätä häiriökapulaa siten, että olen laittanut häiriökapulan oman viereen ja ajatellut naksutella Pörrille oikean nostamista. Pörri ei ole kuitenkaan tehnyt enää töitä nenällään, vaan on vain enempiä ajattelematta nostanut ensimmäisen kapulan.

Sirke neuvoi, että kun koiralle on aloitettu tunnarin opettaminen piilottamalla, ideasta ei kannata luopua, vaan tunnaria jatketaan edelleen samalla idealla: piilotetaan omaa, mutta lisätään myös häiriökapulat. Häiriökapulat laitetaan ensin koiran taakse ja koira lähetetään hakemaan piilotettua omaa. Sitten koiran rinnalle, aivan koiran eteen, hieman kauemmas koiran eteen jne. Häiriökapulat pysyvät koko ajan paikallaan, mutta koira siirtyy taaemmas ja oma lähemmäs häiriökapuloita eli koiran ja oman etäisyys pysyy suunnilleen samana, mutta oma tulee lähemmäs häiriökapuloita. Harjoitusta on hyvä tehdä esim. agilitykentällä. Jos mun selostus oli sekava, se toivottavasti selviää paremmin videolta. Jos näistä postauksista jäi jokin kohta epäselväksi niin kysykää vaan. Koitan selittää tarkemmin.

Sirke Viitasen koulutus osa 1

Meillä oli 20. joulukuuta nuorten koirien tokoringin ensimmäinen koulutus. Kouluttajana meillä oli Sirke Viitanen. Jokaiselle koulutettavalle oli varattu omaa henkilökohtaista aikaa 30 minuuttia. Tämän jälkeen oli vielä yhteistreenit, joissa tehtiin mm. kehään tuloa, kehääntulotarkastuksia, paikkamakuu, paikkaistuminen sekä häiriötreeniä. Koirakoiden järjestys oli siten, että aamupäivästä oli ensin vanhat rinkiläiset ja iltapäivällä oli uudet rinkiläiset.

Kokosin tähän postaukseen muiden settien aikana tulleita neuvoja. Seuraavaan osaan kokoan meille tulleet neuvot. Päivän aikana tuli monia hyviä yleisiä huomioita. Tykkäsin siitä, että Sirke korosti sitä, että asiat olisi hyvä aina koittaa ratkaista hyvällä. Erityisesti tämä korostuu häiriöherkän (ja haukkuvan) koiran kanssa. Jos koira jää toistuvasti kiinni häiriöön ja aina ohjaaja nappaa koiraa kaulapannasta kiinni ja puhuttelee, ohjaajasta tulee koiralle ikävä asia, jonka kanssa ei ole kiva tehdä töitä. Sen sijaan että ollaan koiralle ikäviä, annetaan koiralle mahdollisuus tehdä jotain kivaa ohjaajan kanssa. Jos koira ei käytä tätä mahdollisuutta, herätellään se esim. "hei haloo". Eli siis koira katsoo muualle, eikä keskity tekemiseen ohjaajan kanssa. Ohjaaja pyytää koiralta jotain kivaa yksinkertaista temppua. Esim. mulla ja Pörrillä on käsitargetti eli Pörrin pitää koskea nenällään mun käteen. Kun koiraa yllätetään kivoilla jutuilla, ohjaajasta tulee mielenkiintoisempi ja koira motivoituu paremmin työskentelemään ohjaajansa kanssa.

Koiraa voidaan kieltää epätoivotusta toiminnasta vain jos se on tarpeeksi epäsäännöllistä. Jos kieltäminen on jatkuvaa, se vaikuttaa koiran ja ohjaajan suhteeseen. Jos koira esim. vilkuilee koko ajan ympärilleen, huomautetaan vain kaikista räikeimmistä virheistä. Kannattaa myös miettiä, miten suuri ongelma häiriöiden vilkuilu on. Jos vilkuilu ei vaikuta koiran liikkeiden suorittamiseen, onko siitä edes haittaa. Jos koira koko ajan pohtii, en saa katsoa häiriötä, en saa katsoa häiriötä, se on itseasiassa kiinni häiriössä. Sirke neuvoi myös tarkkailemaan koiran reaktiota kieltämiseen. Jos koira alkaa tehdä kieltämisen jälkeen jähmeästi, sitä ei tulisi kieltää ollenkaan, vaan käyttää muita keinoja.

Yleisesti kannattaa huomioida, että mitä kuumempi koira, sitä vähemmän se yleensä ajattelee ja mitä korkeammassa vireessä koira on, sitä huonommin se oppii. Jos koira ei ole ohjaajan hallinnassa, sen kanssa ei kannata edes miettiä kisoja, sillä ohjaaja alkaa jännittää koiraa ja kytätä sen liikkeitä. Koiralla ei ole kivaa ja se tuntee olonsa ikäväksi. Kannattaa myös välttää palkkaamasta pelkästä kontaktista, sillä ohjaaja ei välttämättä tiedä, mikä koiran mielentila on. Ohjaaja voi palkita koiran siitä, että se miettii jotain muuta kuin ohjaajan kanssa työskentelemistä.

Eteenlähetys:
Eteenlähetyksessä ei ole tärkeintä se, että koira etenee suoraan, vaan se että koira päätyy ympyrään. Jos koira kääntyessään liikkuu paljon sivusuunnassa, se voi kääntyä ympyrästä ulos. Jos koira kääntyessään liikkuu vasemmalle, sen olisi edetessään hyvä mennä hieman oikealle jne.

Eteenlähetyksessä koiraa lähetetään aluksi esim. lelulle. Aika pian harjoittelun alkamisesta saa jo lisätä häiriöleluja ja -törppöjä. Vasta tämän jälkeen aletaan häivyttää kohdelelua.

Tunnari:
Opeta koira itse säätelemään virettä siten, että se osaa itse rauhoittua, kun se tulee kapuloille. Aluksi koiralle voidaan laittaa esim. nami ennen kapuloita. Koiraa voidaan myös rauhoitella, jos se ei muuten hoksaa. Voidaan tehdä vaikeita tunnareita, jolloin koira joutuu itse laskemaan virettä, jotta pystyy tekemään tarkempaa työtä. Treeneissä olisi hyvä tehdä koiralle sen verran hankalia tunnareita, että se joutuu treeneissä etsimään usein kapulaa kauemmin kuin kokeessa. Koiraa voidaan myös palkata pelkästä haistelusta, jotta se jaksaa haistella pitkään.

Kaukot:
Maasta-istu: palkka olisi hyvä antaa koiralle leuan alle. Kun koiran kuono siirtyy alaspäin, koiran paino siirtyy taaemmas, eikä se istu niin etupainoisesti. Jos koira palkataan aina pään päälle, koira alkaa helposti jättää ns. pomppuvaraa, eikä nouse loppuun saakka ylös asti.

Nopea reagointi käskyyn ja paikallaan pysyminen opetellaan erikseen.

Ruutu:
Ruudussa ensimmäinen toisto pitäisi aina olla sairaan helppo, ei ns. osaamisen testaus. Kokeessa koiralla on käytössä vain yksi toisto ja sen pitäisi onnistua. Sen vuoksi koiralle kannattaa rakentaa ensimmäiseen toistoon hyvä itseluottamus ja onnistumisen fiilis. Vasta ensimmäisen toiston jälkeen aloitetaan hinkkaaminen. Loppuun tehdään vielä yksi helppo toisto, jotta koiralle jää harjoituksesta kiva mieli.

Kiertohyppynouto:
Jos koira ei osaa päästää kapuloista irti, kannattaa miettiä, onko järkevää antaa koiran katsoa kapuloiden vientiä.

Seuraaminen:
Jos koira katsoo muualle, ota puujalka-askel. Puujalka-askeleessa ohjaajan vasen jalkaterä kääntyy sen verran vasemmalle, että tiputtaessaan kontaktin koira meinaa kompastua. Koira alkaa ajatella, että sen pitää pysyä skarppina, jotta se ei kompastu. Puujalka-askeleen etu on se, että palaute ei tule koiran mielestä sinulta vaan jostain muualta.

Käännöksissä kannattaa miettiä omaa askellustaan siten, että onko kannattavaa kääntää aina ensin koiran puoleinen jalka. Osalle koirista tämä ei ole paras keino, mutta monille on. Koiraa voi auttaa käännöksissä siten, että vilkaisee ennen käännöstä nopeasti siihen suuntaan, minne hetken päästä on kääntymässä. Häiriöharjoittelussa voi tehdä siten, että naksauttaa koiralle juuri ennen häiriötä ja antaa palkan häiriön jälkeen. Samaa voi hyödyntää myös käännöksissä, jos ne ovat väljiä. Naksu ennen käännöstä ja palkka käännöksen jälkeen.

Yleisesti harjoituksissa kannattaa huomioida, että 4 harjoitusta 5 harjoituksesta onnistuu (ylläpitää motivaatiota) ja 1/5 harjoituksista epäonnistuu (koira kehittyy). Jos suhdeluku on jotain muuta, harjoitusten vaikeustasoa tulee muuttaa. Aloittelevalle koiralle pitää huolehtia, että harjoitukset eivät ole liian vaikeita. Taitavalle koiralle pitää keksiä tarpeeksi haastavia harjoituksia, jotta hyvä osaamistaso saadaan säilytettyä.

Shelttitokoa

Käytiin viime viikon lauantaina tokoilemassa ja lenkillä yhdessä Tiuhti-sheltin kanssa. Tiuhti on melkein Pörrin ikäinen shelttityttö, joka on rally-tokoillut meidän kanssa samassa ryhmässä. Oli hauskaa käydä tokoilemassa toisen sheltin ja erityisesti toisen rally-tokoilijan kanssa. Jotenkin kummasti aina menee tällaisissa treeneissä iloisesti rally-toko ja toko sekaisin.

Tehtiin Pörrin kanssa seuraamista, eteenlähetystä, pari luoksetuloa, noutoa lyhyeltä matkalta, sivulle tuloja kierron kautta ja lopuksi otettiin vielä paikkamakuut. Luoksetuloa ja noutoa otin sen vuoksi, että halusin testata niiden nykytilan ennen tokoringin koulutusta, jotta osaan sitten kysyä oikeita asioita. Eteenlähetyksessä meillä oli ensimmäistä kertaa häiriötavaroita pitkin kenttää. Aika hyvin Pörri silti irtosi lelulle. Yhdessä lähetyksessä hieman kaarsi oikeaan.

Treenien jälkeen käytiin hallin ympäristössä vajaan tunnin metsälenkillä. Pörri ja Tiuhti on hassu parivaljakko, sillä niiden haukkuminen kuulostaa ihan siltä niin kuin ne kovastikin keskustelisi keskenään. Metsälenkin jälkeen leivottiin kotona vielä Jannen kanssa shelttipipareita ja fiilisteltiin tulevaa joulua. Sunnuntaina olikin sitten herätys jo puoli ysin aikaan. Tykkäsin kovasti tästä ensimmäisestä tokoringin koulutuksesta. Meidän kouluttajamme Sirke Viitanen oli monista asioista hyvin samaa mieltä kuin minä. Kirjasin ylös monia hyviä pointteja, jotka kirjoittelen myös tänne blogiin kunhan ehdin.

Tässä vielä meidän rally-tokon treeniryhmän jouluvideo. Sen myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää joulua!

ARVONTA: kysy ja voita!

Kaaponkujalla-blogi täytti kaksi vuotta 14.12. Olen jo pidemmän aikaa halunnut muistaa blogin lukijoita, joten synttäreiden kunniaksi olemme Jannen kanssa päättäneet järjestää arvonnan. Mietin pitkään arvontapalkintoa. Mustin ja Mirrin lahjakortti tuntui tylsältä vaihtoehdolta. Sitten mieleeni muistui yritys nimeltä Etoelävä. Tilasin viime vuonne Pörrille Etoelävältä tokokuosisen pannan joululahjaksi (postaus aiheesta). Panta nousi heti meidän suosikiksi ja on vuoden aikana syrjäyttänyt kaikki muut pannat. Panta on saanut vuoden aikana melko kovaa kyytiä ja ahkeraa päivittäistä käyttöä, mutta siinä ei ole vieläkään juuri havaittavia käytönjälkiä. Voin siis sanoa, että näissä pannoissa on laatu kohdillaan. Haluamme Etoelävän kanssa yhteistyössä tarjota arvonnan voittajalle pannan, jonka voittaja saa itse suunnitella Etoelävän sivuilla. Valittavana on useita erilaisia koristenauhoja. Myös pannan mallin, materiaalin, värin ja koon saa valita itse.

Miten osallistun?

Arvontaan osallistuminen edellyttää, että esitätte meille jonkin kysymyksen. Kysymyksen voi osoittaa Pörrille, Jannelle tai minulle. Samassa kommentissa voi olla myös useita kysymyksiä, mutta siitä ei saa lisäarpoja. Kysymysten yhteyteen pitää laittaa myös toimiva sähköpostiosoite, jotta on arvonnassa mukana. Kysymyksiä on aikaa esittää sunnuntaihin 27.12.2015 asti.

Eli siis pähkinänkuoressa:

1. Keksi meille kysymys/kysymyksiä ja kirjoita ne alla olevaan kommenttikenttään
2. Liitä mukaan toimiva sähköpostiosoite
3. Tee 1 ja 2 viimeistään 27.12.2015

Otan myös mielellään palautetta vastaan siitä, mikä meidän blogissa on hyvää ja mitä pitäisi kehittää.

Sunnuntaitokot

Käytiin sunnuntaina Millin ja Emmin kanssa katselemassa Tamskilla järjestettyjä tokokisoja. Samalla päätettiin hieman treenailla toisella puolella hallia. Palkkaan Pörriä yleensä todella paljon vinkupossulla, mutta nyt en kehdannut. Vinkupossu olisi ollut aika kohtuuton häiriö alo- ja avo-luokan koirille. Palkkasinkin Pörriä pitkästä aikaa narupallolla ja sain taas muistaa, miksi en ole narupalloa käyttänyt. Pörri vetää vetoleikeistä niin kamalaan ylivireeseen, että meinas taas syödä multa sormetkin mukana. Mä en vaan osaa leikkiä Pörrin kanssa sillai järkevästi, joten pitäydytään tulevaisuudessakin vinkuleluissa.

Harjoiteltavat asiat piti suunnitella siten, että pystyin palkkaamaan Pörriä paljon namilla. Muistuteltiin ensin pari toistoa ruudun paikkaa siten, että vietiin lelu ruutuun ja sitten lähetin Pörrin aika kaukaa ruutuun. Kokeilin myös pari toistoa ilman lelua. Pörri hämääntyi hieman vieressä olevasta hypystä. Löysi se joka toistolla vihdoin viimein ruutuun, mutta ei ihan parasta Pörriä. Sen mielentila ja asenne oli jotenkin ärsyttäviä. Tykkään kuitenkin tosi paljon siitä, miten aktiivisesti Pörri itse haluaa ruudussa löytää sen oikean paikan, eikä vain passiivisesti odota lisäohjeita. Ruutuharjoitusten lomassa lähetin Pörrin pariin otteeseen kuolleelle lelulle ja sisäänajoin meidän eteenmenokäskyä. Tykkään siitä, miten kovaa ja suoraviivaisesti Pörri irtoaa lelulle.

Ruutuhommien jälkeen otettiin hieman seuraamista. Meillä oli keskiviikkona tokossa seuraamissulkeiset ja Riitan mukaan meidän ykkösasia on nyt saada kontakti kuntoon. Pörri pitää kivasti kontaktia, kun se seuraa suoraa pätkää. Heti, jos jossain on joku häiriö esim. törppö tai seinä, se tiputtaa kontaktin. Periaatteessa Pörri siis tietää, että mitä sen pitäisi tehdä, mutta kontakti ei ole vahva. Näyttökoelapussa mainittiin katsepakotteesta. Itse jäin miettimään, mikä tämä katsepakote oli ja missä kohtaa se tuli ilmi. Emmi otti seuraamista vähän videolle ja olen nyt sitä tihrustanut ja koittanut etsiä, milloin teen katsepakotetta.

Riitalta saatiin käsky, että kontaktin tippumisiin pitää puuttua aina. Kuten videolta näkee, en puutu. Tää ongelma on mun pään sisällä. Mun pitää päästä eroon siitä ajatuksesta, että on ihan ok, jos Pörrin kontakti elää ja se välillä nopeasti vilkaisee muualle. Se ei ole ok. Lisäks mulle on jotenkin tosi vaikeaa määrittää se, että mikä pään heilunta on tarpeeksi paha rike ja johtaa huomautukseen. Mielestäni Pörri ei pahasti tiputtanut kontaktia, mutta videolta näkee Pörrin selvästi katsovan muualle. Mun pitää nyt oikeasti terästäytyä tän asian kanssa. Pitää tehdä itelleen selväksi, mitkä mulle on ne kriteerit seuraamisessa ja pitää niistä kiinni.

Toisessa setissä otettiin tehotreeniin liikkeiden välit. Milli liikkuroi meille liikkeiden alkuja ja siirtymiä liikkeestä toiseen. Samalla Milli liikkuroi meille joitakin oikeita liikkeitä, mutta vähän hassusti  ja palkkailin Pörriä ihan epätavallisissa kohdissa. Tykkäsin Pörrin asenteesta toisen setin aikana ihan hirveän paljon. Jotenkin tuli olo, että kyllä Pörri vaan on mahtava koira ja sen kanssa on kiva tehdä töitä, vaikka aina välillä joutuu takomaan päätä seinään. Onnistuneen toisen setin jälkeen jäi treeneistä tosi hyvä fiilis.

Tämän viikon sunnuntaina meillä on ensimmäiset nuorten koirien ringin treenit, kun treenaamme kotihallillamme nykyisten rinkiläisten kanssa. Kouluttajaksi meille tulee Sirke Viitanen, joka itselleni on täysin vieras. Apuja ajattelin kysyä erityisesti luoksetuloon, joka on taas viime aikoina ollut todella hidas. Pörri ennakoi niin paljon palkkaa, että jää jumiin. Lisäksi voitaisiin tsekata kaukoja ja noutoa.

Nopeampia istumaannousuja

Yksi meidän tämän syksyn projekti on ollu saada Pörrille istumaannousut nopeammaksi. Erityisesti paikkamakuusta noustessa Pörri on noussut todella hitaasti eikä välttämättä aina edes loppuun asti. Tästä on turha menettää pisteitä kokeissa, joten päätin treenata asian kuntoon. Maahanmenot Pörrillä nopeutui jo kesällä ja nyt ainoa huoli on saada pidettyä ne nopeana (videolla tekee tosi huonosti). Haluisin myös kaukokäskyihin nopeammat vaihdot ennen kuin menemme ensimmäistä kertaa kilpailemaan. Pörri teki kivat alokasluokan kaukot ihan itsestään, mutta näin pilkunviilajaluonteena ihan kiva ei riitä minulle, vaan haluaisin nopeat ja näyttävät kaukot. Nyt olen saanut olkkarissa vaihdot nopeaksi, mutta istumaannoustessa Pörri tuppaa siirtymään minua kohti. Katsotaan jääkö siirtyminen pois, kun jätän ne vaihdot palkkamatta vai joutuuko tässä vielä ottamaan kosketusalustan avuksi. Kaukokäskyjen kohdalla näkee ehkä kaikista selvimmin sen, että Pörrille ei ole tehty pentuna pohjatyötä liikettä varten. No ei kaikkea voi osata ensimmäisen tokokoiran kanssa. :/

Olen alkuopetuksen nopeampaan istumaannousuun tehnyt käsitargetin kautta. Pörrin ollessa sivulla käsitargetin sai jättää suht nopeasti pois, mutta Pörri on huono yleistämään, eikä sama sujunut, kun olin muussa sijainnissa Pörrin suhteen. Koska Pörrillä oli jo ajatus, mitä pitää tehdä, päätin alkaa sheipata vaihtoa. Sheippauksen tein siten, että Pörrin pitää ilman erillistä käskyä käydä maassa. Riitta neuvoi, että kun koira joutuu käymään palkatta maassa, se nostaa koiran turhaumaa ja saa sen suorittamaan tehtävän nopeammin.

Rally-tokon suhteen mulla on tällä hetkellä tosi ristiriitaiset fiilikset. Kun päästiin tokorinkiin, mietin pitäisikö meidän jättää paikamme tehoryhmässä ja keskittyä nyt vain pelkkään tokoon. Kun eilen taas näin miten paljon Pörri rakastaa rally-tokoa, totesin ettei me vaan voida lopettaa sitä. Olen kyllä ajatellut jättäytyä ryhmästä pois keväällä ja panostaa kesän ja syksyn tokoon. Jos sitten vuonna 2017 palattaisiin taas enemmän rallyn pariin. Rally-toko on vaan niin Pörrin laji ja varmaan oikeastaan ainoa laji, jossa pidän meidän valioitumista todennäköisenä. Jos ensi vuoden aikana hioisi oikeanpuolen seuraamisen kuntoon (ja myös vasemman) ja sitten vuonna 2017 hakisi rally-tokon valmennusryhmään Tamskille.

Heinäkuun agilityt

Heinäkuun ekoissa treeneissä oli hieman ongelmia kontaktien kanssa, mutta muuten Pörri teki hommia oikein hyvin. Erityisesti kepit suijuivat tällä kertaa oikein mallikkaasti :) Tosin Pörriltä on nyt otettu vasta pari verkkoa pois, jolloin pujottelu on suhteellisen helppoa.

Toiset treenit mentiin aikalailla samalla kaavalla kuin ensimmäiset. Nyt kontaktitkin suijuivat paremmin. Kepitkään eivät tuntuneet tuottavan pahemmin vaikeuksia, vaikka verkkoja vähennettiin entisestään.

Kolmansissa treeneissä oli teemana palauttaa ohjaaja takaisin maanpinnalle hyvin menneiden edellisten treenien jälkeen. Treeneissä tuli muunmuassa huomattua, kuinka tärkeää on katsoa koiraa ohjattaessa sitä takaakiertoon. Kouluttaja kiinnitti treeneissä myös (jälleen kerrran) huomiota siihen, että minun tulisi ohjata Pörriä enemmän selkä suorassa. Kai sitä yrittää jotenkin päästä Pörrin kanssa samalle tasolle ja sitä kautta kuljettua kyyryssä. Otinkin tavoitteeksi näiden treenien jälkeen kiinnittää huomiota siihen, että olisin enemmän pystyasennossa. Hauska kyllä katsoa nyt jälkeenpäin videolta kuinka kouluttaja selkeästi näyttää, miten jalat ja kädet tulisi ohjauksessa sijoitella. Sitten tulee meikäläinen ja ohjaa ihan miten sattuu! Niin yksinkertaisen näköistä, mutta silti niin monimutkaista! Onneksi videon lopussa ohjaus näytti edes jollain tasolla oikealta. 

Neljännet treenit mentiin kahden ensimmäisen jalanjäljissä. Pörri pystyi jopa hakeutumaan hienosti kepeille pitkän ratapätkän jälkeen! 

Heinäkuun viimeisissä treeneissä koitettiin osua suorasta putkesta kepeille. Pitkäksihän se meni. Lisäksi harjoiteltiin irtoamista ja putkikäännöstä. Irtoamista tarvii vielä harjoitella. Putkikäännökset sujui hyvin.