Miehen mitoissa

Pörri täytti viime viikon perjantaina 5 kk. Pörrillä tuli tänään täyteen 22 vk eli 5 kk ja 3 pv ja oli taas mittapäivä. Pörrin rakennekuvastakin voi ehkä huomata, että vihdoinkin Pörrin etupää on alkanut hieman kiriä takapäätä kiinni kasvussa. Vielä on eroa, mutta kuvista huomaa, että ero on pienentynyt. Pörrin strategiset mitat olivat tällä viikolla 40 cm ja 10,4 kg.

Tällä hetkellä Pörrin kasvu näyttää tältä:

Pitänee ens kerralla lisätä asteikkoa, sillä Pörri alkaa olla sheltiksi vähän ylikokoinen. Näyttäisi siltä, että Pörrin kasvu olisi vihdoinkin hieman hidastumaan päin.

Äiskä, joko saan pallon?

Hampaiden vaihtuminen on hyvässä vaiheessa. Tänäänkin lähti taas yksi takahammas. Yksi kulmuri Pörrillä pönöttää edelleen sitkeästi ylhäällä. Toivottavasti se irtoaa pian. 

Viime aikojen kuulumisia

Viime viikko meni taas nopsaan. Ensin on päivän töissä ja ilta meneekin Pörrin kanssa touhutessa. Torstaina Luna (tässä Lunan blogi) tuli katsomaan Pörriä. Päästettiin kaverukset juoksentelemaan ja leikkimään vapaasti. Sain Lunan emännältä muutamia kuvia leikkihetkestä. Seuraavat kuvat ovat siis Jenni N:n ottamia. Kiitokset Jennille!

Pörri vetää ilmeellä.

Pörri vetää ilmeellä osa 2.

Leppoisaa leikkiä

Pörri on ollut viime aikoina melko rasittava. Sillä tuntuu olevan kokoajan meno päällä ja jos erehtyy istahtamaan sohvalle, on herra heti ulko-ovella haukkumassa. Pörri kaipaa tällä hetkellä ihan valtavasti toimintaa, eikä juurikaan nuku päivisin muuta kuin poissaollessamme. Yksi tuttuni lohdutti, että tämä on aikaa, jolloin pentu on kaikista aktiivisimmillaan ja rauhoittuu parin kuukauden kuluessa.

Ulkona lenkillä Pörri saa ns. pentuhepuleita, jolloin se alkaa pureskella hihnaa, hyppiä ja juosta päättömästi ees taas. Yleensä aina tähän liittyy myös runsas haukkuminen. Ollaan suututettu jo puoli taloyhtiötä tällä haukkumisella. Yksi mummo meille kävi jo aamulenkillä avautumassa siitä, että Pörriä ei saisi ulkoiluttaa taloyhtiön pihalla, sillä sen haukkuminen häiritsee ihmisiä. Itse en ole kokenut tarpeelliseksi erityisesti puuttua tähän haukkumiseen, vaan olen ajatellut, että tämä jää iän myötä pois. Nyt, kun saatiin tämä valitus, en tiedä mitä tehdä. Jos Pörriltä kieltää hepuloinnin ulkona, se hepuloi sisällä senkin edestä ja seinänaapurit kiittävät.

Mutta sitten iloisempiin asioihin. Valmistuin aiemmin tässä kuussa vihdoin 7 vuoden ahertamisen jälkeen koulusta ja eilen sain vihdoin tutkintotodistuksen käteeni (wuhuu!). Käytiin juhlistamassa minun ja hyvän ystäväni valmistumista pihviravintola Huberissa. Pyysin tarjoilijalta syömämme naudan ydinluun mukaamme, sillä halusin antaa sen Pörrille. Tämä oli Pörrille ensimmäinen ihan oikea luu ja kyllä herralle maistui. Luun parissa kului tunti jos toinenkin eilen ja tänään. Luusta irtosi Pörrille vielä yllättävän paljon syötävää, joten olen ihan onnellinen, että pyysin luun mukaani. Tässä alla vielä video Pörrin luun syönnistä.

Päivitin tänään muuten Pörri-välilehden. Kannattaa käydä kurkistamassa.

Leppoisa viikonloppu

Tässä meidän viime viikonlopun kuulumisia näin jälkikäteen. Käytiin Pörrin kanssa lauantaiaamuna taas tuttuun tapaan rauhallisella aamukävelyllä. Kierrettiin aamulenkki läheisen hiekkakentän kautta ja käytiin kentällä treenailemassa toko-liikkeitä. Harjoiteltiin seuraamista, noutoa, luoksetuloa, paikkaistumista ja sivulletuloa.

Lauantaina käytiin lisäksi tuttuun tapaan Mustin ja Mirrin pentupaineissa. Pentupainit on jaoteltu kahteen osaan siten, että pienet pennut on ensin ja sitten on isojen vuoro. Ollaan tähän asti viihdytty enemmän pienten pentujen vuorolla, koska isojen leikit saattavat olla melko rajuja. Tällä viikolla pienten pentujen vuorolla olikin vain pari 8-12 viikkoista spanielin pentua. Pörri yritti leikkiä pentujen kanssa nätisti pelkällä etutassullaan, mutta silti Pörri oli sen verran raju, ettei toinen spanieli tykännyt. Otinkin Pörrin pois kehästä ja odotettiin, jos isojen vuorolle tulisi sopivia leikkikumppaneita. Isojen vuorolle tulikin ainoastaan australianpaimenkoirapentu Bertta, jonka kanssa Pörri on leikkinyt monta kertaa aina 9 viikkoisesta asti. Bertta ja Pörri saivatkin rauhassa painia reilut puoli tuntia. Bertta ja Pörri ovat syntyneet muuten samana päivänä. Kaverusten kokoero ei ole mikään kovin suuri ja kokoero on pysynyt melko samana koko ajan.

Pörrin erittäin ärsyttävä magnustiasento, josta pitäisi päästä eroon.

Uskoisitteko muuten, että tuo hoikka poika painoi Mustin ja Mirrin vaa'alla lauantaina 9,7 kg?! Pentupaineissa oli paikalla myös eläinlääkäri, jolta voi kysellä mieltä askarruttavia asioita ja kysyin Pörrin painosta. Pörrihän on sheltiksi ihan hirmu painava. Eläinlääkäri tunnusteli Pörriä ja sanoi, että herra on oikein sopusuhtaisen oloinen eikä ylimääräistä ole.

Pörrin leikkikaveri.

Sunnuntaina päätettiin heti aamusta lähteä Pyynikille kävelylle poikien kanssa. Pörrillä oli tällä kertaa koirakaverina australianpaimenkoira Data. Pörri ja Data eivät olleet nähneet toisiaan pitkään aikaan ja pojilla olikin melkoinen tohina päällä. Kun nähtiin eilen Dataa uudelleen, oli poikien meno paljon maltillisempaa ja saatiin aikaiseksi jo pientä painiakin.

Herra linssilude.

Maanantaina nähtiin vielä Kodaa, joten Pörrillä on ollut melkolailla koirakavereita viime aikoina. Aiemmin valittelin, että Pörri on saanut vähän huonoja kokemuksia suurista koirista, mutta nyt on vastaavasti saatu niitä hyviäkin. Tänään törmättiin lenkillä mukavaan berninpaimenkoiraan. Maanantaina nähtiin koirapuistossa suurikokoinen Espanjasta tuotu katukoira, joka oli hyväkäytöksinen ja lempeä. Pörri jopa leikki koiran kanssa, koska koira käyttäytyi nätisti ja osasi ottaa pienemmän koiran huomioon leikeissään.

Ulkoilun jälkeen maitto unet.

Meillä oli viikonloppuna myös toiveena saada irti Pörrin kulmahampaita. Ennen viikonloppua Pörriltä oli lähtenyt kulmahampaista vain toinen alakulmahammas. Uusi alakulmahammas oli jo yhtä pitkä kuin jäljellä oleva alakulmahammas. Hampaiden irroittelukeinona käytettiin riehakkaita vetoleikkejä ja voi että voikin koira olla onnellinen ja innoissaan, kun leikittiin niin paljon.

Ja tässä viikonlopun saldo:

Pörriltä on jo uusiutunut kaikki etuhampaat. Nyt hampaita alkaa vaihtua jo takaakin. Pörrin uudet kulmahampaat ovat alkaneet jo hyvin siirtyä oikeille paikoilleen, kun saatiin vanhat maitohampaat pois tieltä.

Agilitytunnelmia

Vihdoinkin agilitypostausta. Eipä tämä olekkaan kuin reilut kaksi viikkoa maannut luonnoksissa. Monena iltana on ollut tarkoitus tehdä tämä loppuun, mutta ei vain ole ollut aikaa. Positiivista on se, että aika, jonka olen meinannut käyttää tämän kirjoittamiseen, olenkin käyttänyt Pörrin kanssa touhuiluun. Postauksen kuvat ovat ottaneet Heli ja Sue Kalves. Kiitos heille kuvista ja videosta!

Käytiin tosiaan pari viikkoa sitten lauantaina Lempäälässä katsomassa, kun Pörrin velipuoli Ykä kisaili agilityn ykkösluokassa. Ykä kuuluu kooltaan maxiluokkaan, jonne Pörrikin todennäköisesti aikuisena päätyy. Ykän perheellä on myös toinen sheltti Aksu, joka kisailee maxi kakkosissa, mutta Aksun menoa ei päästy ihailemaan tällä kertaa. Aksu ja Heli saavuttivat hienosti torstaina ensimmäisen luvansa kakkosissa.

Pörri katselee haikaillen agilitykentälle.

Ei olla ennen oltu katsomassa agilityä livenä, joten oli tosi kiva kokemus. Ykän videioita olen katsellut paljonkin netistä, mutta oli kiva nähdä myös muiden eri rotuisten koirien kisasuorituksia. Ykää vastaan kilpaili mm. australianpaimenkoiria, collieita ja noutajia. Ylivoimaisesti eniten vastassa oli kuitenkin bordercollieita.

Pörrille oli ensimmäinen kerta tuollaisessa sisähallissa. Pörri käyttäytyi melko hyvin. Vähän halusi haistella muita koiria ja hiukan haukkua, kun muutkin haukkuivat. Loppuvaiheessa Pörri laittoi hallin lattialle pienelle kerälle nukkumaan. Tuntuu, että Pörri sopeutuu hyvin erilaisiin paikkoihin. Ykän kanssa piti aluksi myös hiukan painia, mutta terveyhdyspainien jälkeen pojat olivat melko rauhassa keskenään.

Plääh ihan tylsää vaan katsella.

Pörrin kanssa on tarkoitus aloittaa agilityn harrastaminen, kunhan ikää on vähän enemmän. Uskon, että Pörri tykästyy agilityyn ja suoritukset eivät jää ainakaan koirasta kiinni. Shetlanninlammaskoirat ovat maxiluokassa suht harvinaisia, mutta eivät ollenkaan tavattomia. Sheltit myös pärjäävät ihan hyvin, vaikka eivät ole rotuna todellakaan nopeimpia maxeja. Agility on kuitenkin paljon muutakin kuin kovaa juoksuvauhtia. Maxiluokassa kisaaminen on sheltille melko kova rasitus, sillä yleensä sheltit ovat luokan pienimpiä koiria. Toivonkin, että kun Pörri nyt on kasvamassa maxiluokkaan niin kasvaisi sitten reippaasti yli eikä jäisi 43 senttiseksi.

Minäkin haluan!

Nostettiin Pörri välillä syliin, jotta Pörri sai katsella, mitä radalla tapahtui. Herra katselikin silmä kovana isompien poikien ja tyttöjen kisasuorituksia.

Veljekset vaihtavat kuulumisia: "Näiksä, ku mä vedin hienosti tuolla radalla!"

Kun Ykän kisasuoritukset olivat ohi, mentiin yhdessä harjoittelu- ja lämmittelyalueelle, jossa Pörri pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa putkea. Tästä on alla myös video. Aluksi Pörri ei tajunnut putken ideaa. Kun Pörri saatiin vihdoin menemään ensimmäisen kerran putken läpi, se innostui hommasta niin, että ravasi putkea vaan ees taas. Tuleva agilitykoira siis...

Pörri 20 vk

Pörri täytti tänään 20 vk eli reilut 4,5 kuukautta. Päätettiin taas ottaa Pörristä mitat. Tämä ensimmäinen kuva ei ole mitenkään otollisesta kuvakulmasta otettu, mutta tämän tarkoitus onkin esitellä Pörrin korvatilannetta, joka näyttää ihan hyvältä. Pörrin vasempaan korvaan on kerran laitettu glyserolia, mutta muuten herran korvat on luomut. Leikattiin Pörrin harottavat korvakarvat mätsäriä varten sunnuntaina. Tästä kuvasta muuten näkyy, että Pörrin poskikarvat ja kaulus on jo alkanut kasvaa kivasti.

Sitten niihin mittoihin. Nyt on päivän selvää, että Pörristä on tulossa ISO. Korkeutta herralla on 39 cm ja painoa 9,2 kg. Pörri tulee 5 kk päivänään todennäköisesti rikkomaan sekä 40 cm että 10 kg rajapyykit.

Ekat mätsärit

Päätettiin sunnuntaina korkata Pörrin näyttelyura Valkeakoskella Suomen Mittelspitz ry:n Match Show:ssa. Olisi hienoa saada Pörrille näyttelystä ns. harrastus-H. Harrastus-H nimitys tulee siitä, että esimerkiksi agility- ja tottelevaisuusvalion arvoon vaaditaan näyttelyistä arvosana H eli hyvä. Koska Pörristä tulee rotumääritelmää suurempi, ei H:n saaminen ole läpihuutojuttu, vaan koiran pitää olla muuten tuomaria miellyttävä.

Seisoi Pörri välillä paremminkin. Tätä pitää harjotella vielä kotona.

Meillä ei ole aiempaa näyttelykokemusta, joten ennen varsinaiseen näyttelyyn menoa on hyvä harjoitella leikkimielisissä näyttelyissä eli mätsäreissä. Mulle itselleni tämä Valkeakosken reissu oli tärkeä sikäli, että sain vähän hajua siitä, millainen minun ja Pörrin kontakti on noin vilkkaassa ympäristössä. Tulevalla toko-kurssilla minun ja Pörrin välinen kontakti pitää olla kunnossa, jotta harjoittelusta tulee jotain. Pörri on hirvittävän kiinnostunut muista koirista, joten kontaktin kanssa joutuu usein taistelemaan, mutta tuntuu, että meidän kontakti on nyt viime aikoina parantunut paljon. Mätsäreissä meillä meni hyvin ja Pörri otti hyvin kontaktia, kun sanoin Pörrin nimen.

Iloksemme saimme Pörrin kanssa punaisen nauhan. Se oli kyllä suuri yllätys, sillä Pörri oli varmasti porukan nuorimmasta päästä ja ainoa selvästi vauvannäköinen ja oloinen pentu. Jatkokierroksella emme enää sijoittuneet, sillä Pörri ei oikein pystynyt keskittymään omaan tekemiseensä, kun takana olleen koiran omistaja piti ihmeellistä maiskutusta omalle koiralleen ja Pörri kiinnostui siitä. Pörristä oli myös käsittämätöntä, ettei muiden pentujen kanssa päässyt leikkimään. Yhteensä pieniä pentuja oli kehässä noin 30 kpl.

Mätsäreiden jälkeen käytiin Valkeakoskella asuvien ystävien luona. Pörri teki kylässä ensin tupatarkastuksen ja sen jälkeen söi hieman luuta ennen kuin otti pitkät torkut. Mätsärireissu oli selvästi väsyttänyt pikkupojan.

Kotimatkalla poikettiin Lempäälään ja käytiin kävelemässä pala Birgitan polkua. Pörri sai juoksennella vapaana ja herra linssiluteen piti toki myös poseerata kameralle.

Mätsärireissun jälkeen meillä nukkui melko onnellisen ja tyytyväisen näköinen koira.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava sunnuntai.

Lunta!

Viime viikonlopun postaus on edelleen hautumassa luonnoksissa, mutta hypätään nyt tähän päivään. Yöllä oli satanut lunta! Kun menin kuuden jälkeen Pörrin kanssa pihalle, uni ropisi heti silmistä, kun huomasin ihanan lumisateen. Mentiin vielä hetkeksi huilimaan sänkyyn, mutta sitten päätettiin lähteä koko perheen voimin aamulenkille. Oli pakko ottaa Pörristä pari videota, kun se söi taivaalta satavaa lunta. Valitettavasti herra linssilude ei videolla enää lunta juuri maistellut vaan tyytyi vain poseeraamaan kameralle.

Makkaraa paistamassa

Lauantai-iltapäivällä meillä oli sovittuna shelttiporukalla makkaranpaistolenkki Kirsikkaanniemeen Lempäälään. Pörri oli kyllä ihan liekeissä, kun pääsi juoksemaan sydämensä kyllyydestä muiden koirien kanssa. Käytiin eilen koirapuistossa, mutta eipä sitä kukaan osaa olla yhtä kiva juoksukaveri kuin toinen sheltti.

Sää oli kyllä todella kaunis ja juuri sopiva tällaiselle lenkille. Kuten kuvistakin voi nähdä oli iloinen ja onnellinen olo niin koirilla kuin omistajillakin. Tästä lenkistä jäi kyllä hyvä mieli.

Pörri ja pallo

Tässä kuvia tältä päivältä. Ollaan nyt lumien sulettua löydetty pari tennispalloa ja opetettu Pörrille noutoa. Tuntuu, että Pörri alkaa pikkuhiljaa ymmärtää homman idean. Älkää hämääntykö tuosta Pörrin korvasta. Se on välillä hieman pystyssä.

Viikonloppuna tapahtui jotain jännää ja siitä on tulossa postaus, kun kiireet vähän helpottavat.

Pörrin viikonloppu

Perjantaina Pörri joutui olemaan yksin hieman normaalia pidemmän päivän, mutta hienosti oli herra pystynyt pidättelemään koko päivän. Päätettiin hieman hyvitellä Pörrille pitkää yksinoloa ja lähdettiin huonosta säästä huolimatta ulkoilemaan. Käveltiin tästä meiltä tuohon lähelle Ahlmannin omenatarhaan, jossa päästettiin Pörri vapaaksi. Otetiin mukaan tennispallo, joka löydettiin aiemmin metsästä. Pörri oli pallosta innoissaan ja juoksenteli sen perässä. Olemme yrittäneet opettaa Pörriä tuomaan pallon meille takaisin, mutta Pörri ei ole vielä ehkä täysin tajunnut ideaa. Välillä Pörri tuo pallon ja välillä vaan haistelee sitä tai nappaa sen suuhunsa, mutta lähtee ihan väärään suuntaan.

Lauantaiaamulla käytiin Pörrin kanssa yhdessä myös pitkällä lenkillä. Lenkki ei ollut matkallisesti pitkä vain 1,3 kilometriä, mutta aikaa saatiin Pörrin kanssa tuhrattua reippaasti yli tunti. Itse nautin kauniista aurinkoisesta säästä ja Pörri nautti ympäristön tutkimisesta. Tehdään usein viikonloppuisin tämmöisiä kiireettömiä maailman tutkimusreissuja. Lauantaina meillä oli taas pentupainipäivä. Mentiin pentupaineihin tällä kertaa poikkeuksellisesti bussilla. Ollaan menty aina aiemmin pyörällä tai autolla, sillä bussipysäkiltä tulee jonkinverran kävelymatkaa Mustiin ja Mirriin. Pörri oli vähän haluton kävelemään ja jouduin välillä kantamaan sitä hikipäässä. Kun Pörri tajusi, minne ollaan menossa, iski herra melkoisen nelivedon päälle. Pentupaineissa oli melko hiljaista, mutta löytyi sieltä tuttujakin. Pentupaineissa Pörri paini taas tuttuun tapaan suurimman osan ajasta Kodan kanssa.

Iltapuhteeksi askartelin Pörrille tuollaisen sanomalehtijemman. Meille tulee Satakunnan kansa, joka on näppärä tähän puuhaan. Siinä on paljon sivuja ja koko on tabloid. Laitoin sivujen väliin nameja ja taitoin lehden kasaan. Alkuvaiheen lehdenluvusta löytyy video Youtubesta, mutta en viitsi laittaa sitä tähän, sillä siitä tuli niin huonolaatuinen. Tässä siis video ihan loppuvaiheesta. Piilotin lehden sekaan lähes 20 pientä namia ja tossa kohtaa, kun Pörri luovuttaa, lehtien seasta löytyi enää yksi nami. Kyllä herralla nenä toimii.

Tänään sunnuntaina käytiin Pörrin kanssa aamulla taas maailman tutkimusreissulla ja törmättiin pieneen 9 viikkoiseen shelttipentuunkin. Kiva tietää, että tässä lähistöllä asuu shelttejä. Jutelessamme omistajan kanssa, meille selvisi, että kyseessä on pentu, jonka Pörri on nähnyt jo aiemmin Mustin ja Mirrin pentupaineissa. Tässä alla vielä yksi videopätkä meidän aamulenkiltä, kun Pörri innostui vähän kaivamaan kuoppaa metsässä. Mun puhelimella tulee kyllä luvattoman huonolaatuisia videoita. Pitänee harkita uuden puhelimen ostamista.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ihannemitoissa

Pörri täytti eilen 18 viikkoa (4 kk ja 3 päivää), joten oli taas mittausten aika. Saatiin Pörrin korkeudeksi 37 cm eli Pörri on juuri nyt uroksen ihannekorkeudessa. Joku voisi sanoa koiralleen, että nyt voisit lopettaa kasvamisen, mutta meidän puolesta Pörri saa rauhassa kasvaa isoksi pojaksi. Hahmottelin hyvin karkealla tavalla Pörrin kasvua alla olevaan kuvaan, joka on lainattu täältä. Alunperin aavisteltiin, että Pörristä voisi tulla noin 45 cm korkea ja se vaikuttaa edelleen ihan mahdolliselta.

Rakennekuva kertoo karua kieltään siitä, että Pörrin takapää kasvaa edelleen nopeampaa tahtia kuin etupää tai ainakaan etupää ei ole vielä kirinyt takapäätä kasvussa. Takapään korkeutta lisää kuvassa vielä se, että Pörrille on pepun päälle kasvanut jo pitkää karvaa, vaikka muuten se on vielä melko pentuturkki.

Pörrin painoksi saatiin kotipuntarilla 8,4 kg. Lauantaina Mustin ja Mirrin vaa'alla Pörrin painoksi saatiin 8,1 kg. En sitten tiedä, kumpi vaaka on lähempänä totuutta.

Pörri Helsingissä

Lauantaina vihdoin koitti kauan odotettu Armin van Buurenin keikka. Oltiin ostettu liput keikalle jo ennenkuin oltiin päätetty ottaa koira. Keikan ajankohta osui onneksemme aika hyvään Pörrin ikävaiheeseen ja meille olikin heti itsestään selvää, että Pörri tulee reissulle mukaan. 16 viikkoisena Pörri sopeutuu hirvittävän nopeasti uusiin asioihin, mutta toisaalta on jo sen verran iso, että on jokseenkin sisäsiisti ja on oppinut olemaan hyvin yksin.

Matkat taitoimme junalla ja luonnollisesti vietimme aikamme lemmikkivaunussa. Menomatkalla samaan vaunuun osui monia muita koiria, joiden kanssa Pörri sai lyhyesti tutustua. Paluumatkalla olikin sitten paljon hiljaisempaa. Junassa Pörri oli pääasiassa Jannen sylissä, josta se katseli maisemia ja ihmisiä. Pörri oli junassa hieman rauhaton. Se ei ollut selvästikään junassa yhtä kotoisasti kuin bussissa, jolla se on tottunut matkustamaan usein, mutta toisaalta juna vaikutti Pörrin mielestä huomattavasti mukavammalta kuin henkilöauto. Henkilöautossa Pörri ei ole nukkunut vielä koskaan, mutta junassa Pörri nukkui osan molemmista matkoista.

Kun hankimme Pörrin, aloin tutkia hotelleja, joihin koiran saisi ottaa mukaan. Hotelliksi valikoitui Hotelli Torni Helsingin ydinkeskustassa. Luin netistä monia hyviä palautteita hotellista ja hotelli mainosti jo nettisivuilla olevansa hyvin koiraystävällinen hotelli. Koiran hotelliyö maksoi 20 euroa, joka mielestäni ihan sopiva hinta. Hintaan sisältyi tarvikepussi, jossa oli kakkapusseja, luita ja nameja. Lisäksi huoneeseen oli viety meitä varten ruokakuppi, ruoka-alusta ja tassupyyhe, jotka kaikki saimme omaksemme. Torni oli hotellina hyvä perushotelli ja meidän huone oli sopiva koiraihmisille. Ihmisiltä yöpyminen tuli maksamaan 50 euroa/hlö ja hintaan sisältyi runsas aamupalabuffet, jossa kävimme herkuttelemassa. Aamupala oli tarjolla klo 7.30-12, joten aamu-unitsetkin ehtivät herkuttelemaan. Hotellihuone sisälsi tavallaan kaksi huonetta olohuoneen ja varsinaisen makuuhuoneen.

Mentiin Helsinkiin siten, että oltiin siellä hyvissä ajoin. Näin taattiin, että Pörrillä oli mahdollisimman pitkä aika tutustua meidän hotellihuoneeseen ennen kuin se jätettiin sinne illaksi yksin. Pörri sopeutuu uusiin paikkoihin todella nopeasti ja on yleensä alle tunnissa kuin kotonaan. Aluksi Pörri hieman ihmetteli huonetta ja jäi kuulemma jopa vinkumaan perääni, kun lähdin käymään kaupassa. Kaupasta hain vähän herkkuja koko poppoolle Suomen pronssipeliä varten. Ennen bileisiin lähtöä katseltiin yhdessä Olympialaisia ja seuraamme liittyi myös kaverimme, joka tuli mukaamme bileisiin. Suomen pelin aikana Pörri otti lunkisti päikkäreitä, kuten alla olevasta oikeanpuoleisesta kuvasta voi päätellä.

Suomen pelin jälkeen lähdettiin kohti Pasilaa ja Messukeskusta. Pörrille annettiin yksinolon ajaksi sen herkkuluu, maksamakkaralla täytetty Jump'n Jack Kong -lelu ja pentunappulalla täytetty aktivointipallo. Pörri jäi pyörittelemään aktivointipalloa niin innokkaasti, ettei edes huomannut lähtöämme. Pörri oli yhteensä yksin vieraassa paikassa reilun 6 tuntia. Se kuulostaa paljolta, mutta toisaalta Pörri on tottunut yksinolija ja suurin osa yksinoloajasta oli iltaa/yötä, jolloin normaalisti nukutaan. Kyllähän sitä illan aikana itsellä kävi hieman pelko persuksissa "toivottavasti se ei nyt ole syönyt niitä sähköjohtoja", "toivottavasti se nyt pärjää siellä", "toivottavasti se nukkuu siellä rauhallisesti". Kun yöllä palasimme hotellille, ei meitä ollut kukaan vastassa. Hiivimme hiljaiseen hotellihuoneeseen ja etsimme, missä Pörri on. Makuuhuoneen lattialta nousi uninen pää ja kohta oli koko koira onnesta soikeana, kun isäntäväki palasi hänen luokseen. Ilmeistä oli, että Pörri oli nukkunut suurimman osan meidän poissaoloajasta ja todennäköisesti vieläpä hyvin sikeästi. Kongit ja aktivointipallot oli tyhjennetty ja sähköjohdot jätetty rauhaan. Ainoa paha teko oli se, että Pörri oli varastanut sukkani ja kuskaillut sitä pitkin huonetta. Onneksi sukka oli kuitenkin ehjä.

Pörri Vanhan kirkon portailla

Helsingissä Pörrille oli uutta muun muassa ratikat, ihmispaljous ja pulut. Ihmisistä Pörri ei ollut oikein moksiskaan. Ratikoita hiukan katseltiin, mutta ei mitään erityistä. Eniten kummastusta aiheutti mainokset kadun varsilla ja rakennusten seinässä sekä roskikset. Metroasemalla oli pakko räyskyttää sellaiselle suurelle mainoskyltille, jossa mainos vaihtui aina tietyin väliajoin. Mannerheimintietä kävellessämme, lähes Kolmen sepän patsaan kohdalla, Pörri näki pulun, joka herätti Pörrin paimennusvaistot. Pörri ahdisti pulun nurkkaan. Itse vaan nauroin katketakseni ja niin taisi nauraa moni ohikulkijakin. Pörri keräsi Helsingissä paljon kehuja, rapsutuksia, pitkiä ja ihailevia katseita. Kun käveltiin Pörrin kanssa väkijoukossa kuultiin lausahduksia "äiti kato koira", "voi ei mulla on ihan hirvee koirakuume", "kato miten sulonen", "voiku ihana", "saako sitä rapsuttaa?", "onko se vielä ihan pentu?" yms. Meidän sydäntenmurskaaja kävi sulattamassa jopa helsinkiläisten sydämet.

Jokos sitä kohta ollaan Tampereella?