Takkijuttuja

Pörri on kasvanut vanhasta lainatakistaan ulos. Vaaleanpunainen lainatakki näkyy kuvissakin, sillä otin siitä mallia uutta takkia varten. Emme viitsineet ostaa Pörrille uutta takkia, sillä herra kasvaa tällä hetkellä melkoista vauhtia ja kallis takkia jäisi pian pieneksi. Koska kovat pakkaset kuitenkin jatkuu, päätin tehdä sen itse. Pörri käyttää takkia lähinnä vain silloin, kun menemme jonnekin pyörällä ja Pörri istuu vaunussa. Tavallisella lenkillä herra tarkenee hyvin tuon paksun pentukarvansa kanssa. Uuteen takkiin jätin tarkoituksella paljon kasvuvaraa, jotta se menisi Pörrille vielä helmikuun ja maaliskuun alun.

Tein takin viikonloppuna meiltä kotoa löytyvistä aineksista. Käytin takkiin raaka-aineena omaa vanhaa toppatakkiani, josta hyödynsin kauluksen ja vetoketjun. Takki oli melkoinen pikainsipiraatio, joten en tehnyt takkia varten mitään kaavoja, kunhan vain saksin. Koitin takin raakaletta pariin otteeseen Pörrin päälle, jotta saisin takin mahdollisimman istuvaksi. Takkia olisi voinut sovittaa vielä useammankin kerran, jotta siitä olisi saanut täydellisen, sillä huomasin valmiissa takissa muutamia ongelmia istuvuuden kanssa. Takki kuitenkin pysyy Pörrin päällä, eikä haittaa Pörrin liikkumista, joten katsotaan viitsinkö korjata takkia.

Oheisissa kuvissa näkyy takki valmiina. Tein takkiin "vyön" vanhasta juhlamekkoni vyöstä. Solkena käytin vanhasta avainnauhasta otettua klipsua. Alemmasta kuvasta näkyy myös herran nykyinen korvamuoti. Toinen korva on toisinaan täysin pystyssä ja toinen korva on lurppa. Välillä pystympi korva on osittain taittunut. Pitää jonkun aikaa seurailla korvien kehittymistä, mutta nyt näyttää siltä, että liimaa tarvitaan.

Uskoisitteko muuten, että tuo hoikka poika painaa 6,3 kg?!

Pörrin viikonloppu

Kuten aiemmin kerroinkin, käytiin lauantaina taas Koivistonkylän Mustissa ja Mirrissä pentupaineissa. Pentupaineissa oli mm. Pörrin shelttikaveri Koda ja aiempi painikaveri aussie Bertta. Samalla, kun Pörri painiskeli kehässä, tehtiin Jannen kanssa hieman ostoksia. Ollaan jo pitkään mietitty Pörrille kaulaan nimilaattaa. Kodan perheeltä kuultiin, että Mustista ja Mirristä saa nimilaatan edullisesti ja heti mukaan. Etupuolella on Pörrin nimi ja takapuolella on mun ja Jannen puhelinnumerot. Pörri, kun on luonteeltaan itsenäinen ja itsepäinen, voi herra lähteä joskus omille teilleen. Nimilaatan avulla, joku voi joskus vaikka palauttaa herran kotiin. Nimilaatta ei ole ihan noin pinkki, mitä kuvissa näyttää. Se on luonnonvalossa violetti, kuten Pörrin kaulapanta ja talutushihnakin. Pörri kävi Mustissa ja Mirrissä myös vaa'alla ja herra painoi jo 5,9 kg (ikää on siis hieman alle 13 viikkoa).

Laatan lisäksi ostettiin flexi tarkemmin Flexi Vario Cord M 8 m. Haluttaisiin pitää Pörriä mahdollisimman paljon vapaana, mutta asutaan kuitenkin kaupungissa. Pitkän flexin kanssa Pörri saa ripauksen samanlaista vapautta kulkemiseen kuin vapaana ollessaan, mutta on kuitenkin kiinnikytkettynä. Ajateltiin, että nyt on hyvä aika hankkia flexi, sillä Pörri on oppinut hihnakävelyn alkeet. Toisaalta Pörri on oppinut olemaan myös vapaana ja kulkemaan omistajien tahdissa. Olen nyt käynyt Pörrin kanssa kolme kertaa flexin kanssa ulkoilemassa ja Pörrin flexi-kulku muistuttaa hyvin paljon sitä, miten Pörri kulkee ollessaan vapaana. Herra haistelee mielenkiintoisia hajuja ja välillä spurttailee taas meitä kiinni. Välillä herra töhöttelee edellä omia polkujaan. Muutamia kertoja Pörrin on käyttänyt hyväksi koko 8 metrin pituuden. Tällöin olen kutsunut Pörriä sen nimellä ja herra on iloisesti kipitellyt luokseni namin toivossa ja tämän jälkeen jatkanut matkaansa nätisti rinnallani. 

Eilen meillä kävi myös vieraita, kun pari tyttöä kävi meillä syömässä Runebergintorttuja. Tapaamisen pääsyy oli se, että Akateemisen kyykän MM-kilpailut lähestyvät uhkaavasti ja oli aika hioa pelistrategioita ja harjoitella heittotekniikkaa. Viime vuonna meidän joukkue oli naisten sarjan 16., kun yhteensä joukkueita oli naisten sarjassa 128. Pörri pääsi seuraamaan läheiselle kentälle kyykkätreenejämme, jotta herra sai hieman esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Herra nimittäin pääsee kisamaskotiksi kannustamaan meitä helmikuussa MM-kisoihin. 

Kuva aamun flexi-lenkiltä.

Illalla kävimme vielä pitkällä flexi-lenkillä. Lenkki oli noin 1,5 km gps-paikannuksen mukaan. Pörri ei ole noin pitkiä lenkkejä tehnykkään, mutta nyt innostuttiin, kun sää lauhtui. Pörrikin viihtyy huomattavasti paremmin ulkona, kun ei ole enää yli 20 astetta pakkasta. Meidän lenkki kulki melko vaihtelevassa maastossa. Ensin kipiteltiin pitkin pihatietä, siitä puistoon ja pienelle pellolle. Pellolta kiivettiin meluvallin päälle menevälle polulle, josta laskeuduttiin ojaan ja käveltiin ojan pohjaa pitkin. Tämän jälkeen käveltiin jonkin matkaa pitkin tietä, kadun reunaa ja pienempää sivutietä. Lopulta tultiin kotiin pellon läpi. Pellolla Pörri sai juoksennella taas vapaana. 

Väsynyt bloggarin apulainen.

Jos eilinen päivä oli täynnä touhua ja töhinää, on tänään sitten otettu rennosti senkin edestä. Aamulla nukuttiin pitkään. Jopa Pörrikin nukkui puoli 10 asti. Pörri on muutenkin nukkunut tänään todella paljon. Herran ollessa hereillä ollaan ulkoiltu, ratkottu namijemmoja, leikattu kynsiä ja opiskeltu käskyjä. Leikit ovat jääneet tänään vähemmälle, mutta kyllä vinkuoravaakin on moneen otteeseen vinguteltu. Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! 

Herralle uusi lelu

Hei vain teille kaikille blogin lukijoille! Blogin sivulatausten määrä on jo yli 2000, joten kyllä täällä joku käy. On ollut myös kiva kuulla monilta tutuilta, että he käyvät täällä katselemassa kuvia ja ehkäpä jopa lukemassa tekstejä. 

Tämä viikko on mennyt nopeasti. Torstaina ja perjantaina Pörri oli ensimmäistä kertaa täyden työtyöpäivän ajan eli 9 h yksin. Herra osaa olla yksin hyvin ja jää aina mielellään kotiin, kun lähden töihin. Pidetään Pörriä edelleen yksin keittiössä, jonne aamulla tupataan sen peti sekä kaikki lelut ja luut. Usein viimeisen pikapisun jälkeen herralla on jo kova kiire keittiöön ja usein Pörri katseleekin minua anovasti "nosta jo minut portin toiselle puolelle", sillä Pörri tietää, että yksinolleessaan hän saa erityisiä herkkuja. Lähtiessäni annan Pörrille yleensä aktivointipallon (herra suosikki nro 1), muovisen virtahevon, jonka sisässä on nameja, tai jonkun itse askartelemani älypelin. Lisäksi saatan piilotella keittiöön nameja. Aktivointipallo on sellainen, että se ei ole koskaan esillä muuten kuin Pörrin ollessa yksin. Yleensä täytän pallon Pörrin omalla penturuualla ja sekaan laitan nameja.

Herra on järjestänyt viime aikoina öisin vähän showta. Koska Pörri nukkuu kaikki päivät, ei öisin uni oikein maita. Tällä viikolla Pörri on öisin repinyt omaa pissa-alustaansa ja syönyt sieltä pumpulia. Aamuyöstä alkaakin sitten show, kun pumpulia oksennetaan ulos. Meiltä jäi Jannen kanssa yöunet hieman vähäisiksi keskiviikon ja torstain ja torstain ja perjantain välisinä öinä. Toivottavasti Pörri oppii tästä, että pumpulia ei kannata syödä. Onneksi itse en herää öisin kovin herkästi Pörrin touhuluihin. Janne on paljon herkkäunisempi ja herää pieniinkiin ääniin. Itse en koskaan yöllä herää edes siihen, kun Pörri ja Janne käyvät ulkona.

Ostettiin eilen Pörrille Faunattaresta kuvassa näkyvä Kong-lelu. Pörri saa kaiken ruokansa sellaisesta perinteisestä Kongista, mutta tämä erikoisempi Kong-lelu ostettiin namien piilotusta varten. Ollaan laitettu maksamakkaraa ja kuivattua lihaa lelussa oleviin rakoihin. Lelu on sen verran pehmeää kumia, että tarpeen vaatiessa lelun voisi antaa Pörrille myös öisin, jotta me saataisiin öisin nukkua ja herralla olisi jotain kivaa sallittua puuhaa.

Tuo Pörrin alla oleva matto on muuten melko kammottavassa kunnossa. Vaikka ei olla suhtauduttu mitenkään kovin suopeasti tuon maton pureksemiseen, on herra saanut jo melkoisen tuhon aikaiseksi. Myös takapihan oven edustalla oleva matto on järsitty roskistavaraksi. Onneksi nämä molemmat matot ovat sellaisia, jotka eivät ole meillä normaalissa käytössä, vaan ne kaivettiin varastojen perukoilta, kun normaalit matot käärittiin kasaan. Mattoja ei olisi tarvinnut ottaa pois sen takia, että Pörri olisi niihin pissaillut, vaan sen takia, että herra olisi syönyt ne. Pörri on yksinollessaan kunnostautunut myös keittiön ruokailuryhmän syönnissä ja tuolien jalat alkavat olla melko järsittyjä. Pörri onkin saanut uuden lempinimen: Jyystöpena.

Taustalla näkyy vielä ylimääräinen pissapaperi, sillä meillä oli torstaina vieraita. Pikkuinen Koda-sheltti kävi meillä kylässä isäntineen. Päästettiin Pörri ja Koda ulkona vapaaksi ja herrat saivat temmeltää pitkin Ahlmannin peltoja. Herrojen alkaessa palella leikkejä tultiin jatkamaan sisätiloihin. Pörri on nyt muutenkin ulkoillut paljon vapaana. Ollaan joka ilta (ja tänään aamullakin) käyty kirmailemassa pitkin peltoja ja metsää Pörrin ollessa vapaana. Ollaan kiipeilty Pörrin kanssa pitkin kallioita ja kiviä, loikittu kaatuneiden puiden yli, selvitetty tiemme läpi risukoiden ja heinikoiden, tehty piiloleikkejä ja juostu kilpaa. Tänään Pörrillä onkin taas pentupainipäivä Koivistonkylän Mustissa ja Mirrissä. Tänään tapahtuu myös muuta jännää, mutta siitä lisää myöhemmin.

Pörri 12 viikkoa

Pörri täytti maanantaina 12 viikkoa. Otimme Pörristä 12-viikkoispäivänä myös uudet mitat ja ne löytyvät Pörrin kasvu -välilehdeltä. Korkeutta Pörrillä on 31,5 cm ja painoa 5,4-5,5 kg. 2 kk iässä Pörrille saatiin korkeudeksi 27 cm ja painoksi 4,2 kg. Hyvin on herra vajaan kuukauden aikana kasvanut. Ollaan nyt kasvatettu Pörrin ruokamäärää, sillä Pörri alkoi hoikistumaan, kun joulu ja jouluherkut loppuivat. Synttärilahjaksi Pörri pääsi tapaamaan koirakavereitaan Dataa ja Lunaa, joiden kanssa oli hyvä juosta, riekkua ja painia ylimääräiset energiat pois.

12 viikon ikä tarkoitti myös rokotusajan varaamista. Janne soitteli eilen Nekalan Eläinlääkäriasema Kissaan ja Koiraan. Saatiin herralle rokotusaika heti tiistaille klo 17.15. Päätimme mennä lääkäriin kävellen, sillä matkaa oli vain kilometri. Kannoimme Pörriä osan matkasta, sillä sen tassuja paleli vähän ja muutenkin herraa kyllästytti hihnakävely välillä. Pienen sylitauon jälkeen kipitettiinkin taas kauniisti narun päässä ja haisteltiin kadunreunan hajuja.

Pörri sai nyt nelosrokotteen. Nelosrokotteella koira saa suojan parvoa, tarttuvaa maksatulehdusta, penikkatautia ja kennelyskää vastaan. Neljän viikon päästä olisi vuorossa vahvisterokotukset ja rabbies. Lääkärissä Pörri oli oma itsensä eli touhopouho. Kaikki paikat piti nuuskia tarkkaan ja kiipeillä pitkin koiranruokahyllyjä. Eläinlääkärille herra antoi monta märkää pusua. Eläinlääkäriaseman henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja osasi käsitellä Pörriä hyvin. Herralta kuunneltiin sydän, tutkittiin kivekset ja hampaat. Piikin pistoa Pörri ei huomannut ollenkaan, sillä herra oli niin liekeissä siitä, että monta ystävällistä ja iloista ihmistä pyöri hänen ympärillään ja leperteli mukavia. Paluumatkalla kotiin Pörriltä tuli matkan varrelle sekä pissa että kakka. Herra on nyt viime päivien aikana alkanut uskaltaa tehdä tarpeensa myös kotipihan ulkopuolelle. Suorituksistaan herra sai komeat kehut ja herkullisia lampaanlihanameja.

Talvipäivä

Käytiin tänään taas juoksentelemassa läheisessä metsikössä ja Ahlmannin pelloilla. Pörri oli taas ihan innoissaan ja otti kaiken irti vapaana juoksentelusta. Nyt maittaakin uni omassa pedissä. Tässä Jannen ottamia kuvia.

Omnom onkos sulla nameja?

Karvapallona luoksesi pompin

Mihin suuntaan seuraavaks juoksis?

Kiipesitte sitte sinne... Mä en pääse. Tulkaa nyt auttamaan!

Aaah aurinko!

Jos poseeraan tällai nätisti niin kai musta otetaan paljon kuvia?

Pörri esittelee agilitykoiran otteita

Lumet pois ja sisälle lämmittelemään.

Shetlanninvesikoira

Vesi. Tuo kiehtova elementti, jota olen itse rakastanut syntymästäni saakka. Elementti, jota olen tutkinut yliopistossa yli vuoden ja josta kirjoitan parhaillaan 150 sivuista raporttia. Enää tässä taloudessa ei ole vain yhtä vesihullua vaan meitä on kaksi. Lenkillä pitää tutkia jokainen vesiränni ja sadevesikaivo. Jokainen oja pitää käydä tutkimassa ja kokeilemassa joko jää kestää pienen kasvapalleron painon. Jokaista puroa ja lätäkköä pitää ihmetellä. Vessan vetäminen se vasta jännää onkin. Pitää mennä tarkkaan katsomaan pöntön reunalle, kun vesivirta huuhtoo paperit viemäreiden uumeniin. Entä sitten suihku. Kummat ihmiset käyvät aina joka ilta suihkussa ja herran käsketään poistua vesisuihkun alta. Entä jos rakastaa tunkea päänsä vesisuihkun alle? Entä jos rakastaa tepsutella märällä kylpyhuoneen lattialla ja maistella pesuainevettä? Nykyään meillä on kylpyhuoneessa oma pyyhe Pörrille. Musta tuntuu, että voisin saada Pörristä pulikointikaverin kesälle. Rakastan itse uimista ja vesijuoksemista. Olisi kiva, jos voisi ottaa Pörrinkin kesällä mukaan uintireissuille. Koska kesään on vielä pitkä aika, voisi koirauinti olla hauska kokemus jo tässä talven/kevään aikana. Koirauinnissa Pörri myös oppisi oikeaa uintitekniikkaa. Tampereen koirauinnissa Nokialla on perjantaisin klo 18 pentu-uinnit, jonne voi mennä, kun pennun rokotukset ovat kunnossa.

Mutta jätetään uintihommat sikseen. Tänään oli taas pentupainipäivä Tampereen Koivistonkylän Mustissa ja Mirrissä. Pentupaineissa ei ollut kovin montaa tuttua naamaa viime viikolta, mutta monia uusia koiria oli. Tällä kertaa Pörrin suosikkileikkikaveri oli shetlanninlammaskoirapentu Koda, jota nähtiin tällä viikolla jo kerran aiemminkin, kun käytiin torstaina Kodan luona kylässä. Pojat painivat innoissaan lähes tunnin ajan. Toki välillä pidettiin vähän taukoa ja käytiin tyhjäämässä nameja älypelistä.

Pentupainien aluksi Pörri oli kehän suurimpia pentuja. Herra onneksi osasi leikkiä nätisti, eikä jyrännyt pienempiä alleen. Oheisessa kuvassa pääsivät pienemmät niskan päälle. Loppuvaiheessa kehään tuli myös suurempia pentuja, joiden kanssa Pörri tuli toimeen, mutta ei halunnut leikkiä. Onneksi kehässä oli Pörrin lisäksi myös Koda niin saivat kaverukset leikkiä.

Pentupainit toivat hyvää lisäpuhtia Pörrin arkeen, sillä viime aikoina on ulkona ollut vähän turhankin kovia pakkasia ja ulkona ollaan oltu melko vähän. Tänäänkin meidän lähtiessä aamulenkille näytti mittari -19,9 astetta. Hyvin Pörri pärjää ulkona, mutta tassut meinaavat noilla astelukemilla hieman palella. Iltaisin ollaan pidetty Pörriä vapaana pelloilla ja lähimetsässä. Eilen tehtiin myös pieniä piiloutumisleikkejä kuun valossa tuossa lähimetsikössä. Näissä piiloutumisleikeissä menimme Jannen kanssa vuorotellen johonkin helppoon piiloon esim. puun taakse. Ellei Pörri osannut heti etsiä meitä, annoimme itsestämme jonkun pienen äänimerkin, esim. vihellyksen. Kun Pörri tuli luokse, kehuttiin iloisesti ja annettiin herkullisia nameja. Pörristä on nyt parilla viime kerralla huomannut, että se on oppinut pitämään meitä enemmän silmällä, eikä lähde omille teilleen ja luota, että kyllä me perässä tullaan. Hihnalenkkeilytkin sujuvat nykyään huomattavasti paremmin, kun herra ei touhota suuna päänä kaukana edellä vaan haluaa kulkea minun lähellä.

Autosta Pörri ei tykkää vieläkään. Nykyään, kun Pörriä vie auton lähelle, se joko stoppaa täydellisesti tai lähtee luimistelemaan pakoon. Autossa Pörri kuitenkin rentoutuu ja makailee tai istuskelee paikoillaan. Pentupainien jälkeen meillä on ollut taas melkoisen väsynyt koira. Tosin väsynyt taisi olla isäntäkin. Työviikon univelat painavat päälle itse kullakin.

Pakkaspäiviä

Paukkupakkaset ovat saapuneet Tampereellekin. Pakkasen hyviä puolia näin koiran omistajana on, että yli 15 asteen pakkasella:

• Muiden koirien kakka jäätyy alle aikayksikön
• Kukaan fiksu ihminen ei halua mennä vapaaehtoisesti ulos -> kaupungissakin on hiljaista ja Pörriä voi ulkoiluttaa vapaana
• Ilma on raikasta
• Lyhyenkin lenkin jälkeen tuntee olleensa ulkoilemassa

Ja niitä huonoja puolia:

• Pörrin oma kakka ei ehdi jäätyä ennenkuin herra on ehtinyt syömään sen
• Pörrin tassut meinaavat palella, jos ollaan kauan ulkona
• Ulkona pitää huolehtia, että Pörri pysyy koko ajan liikkeessä eikä vain istu ja ihmettele
• Namikäden sormenpäät jäätyy.

Pörri ei ole pakkasista ollut milläskään. Pörri on ihan yhtä into puhkuen menossa ulos syömään lunta kuin ennenkin. Pörrin turkki alkaa olla onneksi jo melko paksu ja lämmin, joten Pörrin ei juuri tule ulkona kylmä, kunhan pysytään liikkeessä. Lenkillä huomaa, että istuessaan Pörri alkaa nostelemaan tassuja. Tänään oltiin hieman pidempään ulkona töiden jälkeen, joten otinkin välillä herran syliin ja lämmittelin tassuja käsissäni.

Onneksi tuli lunta ja pakkasta niin ollaan voitu päästää Pörriä vapaaksi. Tuossa meidän läheisessä metsässä on ollut paljon koirien ja muiden elämien jätöksiä niin ei olla viitsitty päästää Pörriä kulkemaan ilman hihnaa. Nyt ne ovat onneksi jäätyneet ja peittyneet lumen alle niin on herran turvallisempaa touhuta itsekseen. Pörri on ollut enemmän kuin tohkeissaan, kun on päässyt juoksemaan niin paljon kuin kintuista lähtee ja voin kertoa herra juoksee melkolailla lujaa pitkin peltoja ja metsäpolkuja. Pörri on myös osoittanut ensimmäiset agilitykoiran oireet. Herra nimittäin tykkää valita metsässä kaikki kaatuneiden puunrunkojen yli menevät reitit ja loikkii puiden yli melkoisin agilitykoiran ottein. Ojien ylittäminen on Pörristä vielä hieman pelottavaa, mutta muuten herra tykkää viipottaa kaikenlaisessa maastossa.

Pörri sylissä lämmittelemässä ulkolenkin jälkeen.

Kaikista kylmimpinä iltoina nähtiin Pörrin kanssa melkoisen outo valoilmiö. Ensin luulin valoja epämääräisiksi revontuliksi, mutta kyse olikin haloilmiöstä. Haloilmiö syntyy, kun katuvalojen tai muiden sopivien lamppujen valo heijastuu ilmassa olevista jääkiteistä. Pilarin väri riippuu lampun väristä. Tampereella haloja havaittiin ainakin Härmälässä ja Koivistonkylässä, jossa me asutaan.

Huomasin muuten tänään, että Pörri on vihdoinkin ilmestynyt KoiraNetin jalostustietojärjestelmään. Herra löytyy täältä. 

Pörri 11 viikkoa

Niin se aika vaan kuluu ja meidänkin pojasta alkaa uhkaavasti kasvaa iso poika. Pikkunen pentupalleroinen kasvaa korkeutta hurjaa vauhtia. Viime viikolla Pörri alkoi mielestäni ensimmäisiä kertoja näyttää oikeasti sheltiltä. Pikkuinen pentupalleroinen alkaa saada päivä päivältä enemmän shelttimäisiä piirteitä. Missä tahansa Pörrin kanssa liikutaankin, saadaan usein kysymyksiä siitä, että onko pentu collie vai sheltti. Pörri on shelttipennuksi sen verran suuri mötkäle, että moni varmasti ajattelee sen olevan collie.

Linssilude

Koska koira on 8-12 viikkoisena kaikista oppivaisimmillaan, ollaan viime aikoina alettu ottaa loppukiriä sosiaalistamisen kanssa. Yritetään nyt ennen 13 viikon ikää tutustuttaa Pörri mahdollisemman monenlaiseen asiaan. Eilen sunnuntaina käytiin Pörrin kanssa jopa autopesulassa. Lisäksi pyörittiin pitkin Hervannan katuja, jotta Pörri tottuisi siihen ajatukseen, ettei kaikki ihmiset kulje kadulla vain Pörriä rapsuttaakseen. Aluksi Pörri oli varma, että ihan jokainen ihminen haluaa rapsutella häntä. Kun Pörri tajusi, ettei suurin osa ihmisistä välitä hänestä, alkoi hihnassa kulkeminen sujua. Täytyy sanoa, että saatiin eilen ihan parhaat hetket hihnassa kulkemisen suhteen. Pörri kulki kauniisti rinnallani ja piti hyvin kontaktia, vaikka ohi vilisi niin autoja kuin ihmisiäkin. Koin suuria onnistumisen tunteita ja olin erittäin onnellinen. Ehkä tuo pikkuinen sittenkin oppii jotain! Eilen oli myös sikäli merkittävä päivä, että Pörri teki ensimmäisen kerran kakat muualle kuin omalle takapihalle. Myös pisu tuli nätisti taloyhtiön pihalle. Olen niin onnellinen, jos Pörri tajuaisi tehdä tarpeensa muuallekin kuin omalle pihalle. Nykyisin pikkuinen pidättelee aivan turhaan vieraissa paikoissa.

Hmm mitäs tää valkonen aine on maassa... Kuka piilotti mun pissapaikat ja kaikki herkulliset ruohot?

Pörri on nähnyt lunta jo pikkuisena kasvattajan luona ollessaan. Silti herra jaksoi innostua valtavasti uudesta sataneesta lumesta. Hauska katsella, miten Pörri työntelee kuonoaan lumeen ja touhottaa eteenpäin. Sadekeleillä Pörri ei oikein viihtynyt ulkona, mutta nyt lumen tultua se ei enää haluaisi tulla sisälle. Pörri on alkanut osoittaa myös paimenkoiran piirteitä. Autot, pyöräilijät ja lenkkeilijät ovat saaneet vielä olla rauhassa, mutta moppi, lumilapio ja harja ovat saaneet paimenvietin heräämään. Erityinen suosikki on lumilapio, joita nyt on näkynyt pihapiirissä runsaasti.

Miks kaikki ihmiset heiluu tollasten ihme lapioiden kanssa?

Pörrin 11-viikkoissyntymäpäivä on kulunut tuttuun tapaan. Pörri oli yksin klo 8-15, kuten normaalisti työpäivisin. Herra oli taas nukkunut lähes koko päivän ja nukkui minun tullessa töistä kotiin. Aktivointipallo ja älypeli oli tyhjennetty nameista, joten jossakin vaiheessa herra on ollut hereilläkin. Kun olimme töiden jälkeen Pörrin kanssa pihalla, ohitsemme sattui kulkemaan naapuruston soopeli shelttiherra Pepe. Pörri ja Pepe ovat nähneet toisensa lukemattomia kertoja, mutta herrat eivät ole koskaan pääseet leikkimään. Koska nyt oli molemmilla omistajilla hyvin aikaa ja koiratkin olivat virkeinä ja energisinä, päätettiin Pörrin ja Pepen antaa leikkiä hetki meidän pihalla. Pepe on vielä todella leikkisä, vaikka aikuinen onkin. Herrat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään ja meillä omistajilla riitti hupia seuratessa kaksikon touhuja. Yhteensä pojat leikkivät puolisen tuntia. Välillä Pörri kävi Pepen omistajan sylissä lämmittelemässä ja tyhjentämässä herkkuvarastot. Lopulta Pörrin oli kuitenkin niin kylmä, että kiirehdimme Pörrin kanssa sisään lämmittelemään. Herroista näki, että pakkoerotus ei ollut kummankaan mieleen. Katsotaan, jos taas joskus päästään leikkimään yhdessä.

Pentupainia ja pyöräilyä

Pörrin lauantai alkoi aktiivisissa merkeissä, kun Janne sai aamulla viestin Matkahuollon paketin saapumisesta. Ollaan aiemmin kuljetettu maastopyöriä auton sisällä, mutta nyt kun Pörri valloittaa takakontin, päätettiin hommata autoon kattokaiteet ja katolle sopivat pyöränkuljetustelineet. Kattokaiteet saapuivat tänään Tampereen Matkahuoltoon, joten kävimme hakemassa ne heti aamulla. Samalla Pörrille tuli taas autoiluharjoitus. Täytyypi kehua, että pitkästä aikaa autoreissu, jolloin Pörri ei oksentanut. Autoilu alkaa muutenkin sujua jo hyvin. Pörri makailee kiltisti takakontissa matkan aikana.

Pörri auttoi Jannea paketin avaamisessa

Seisoskeltiin sillä aikaa Pörrin kanssa Matkahuollon pihassa, kun Janne haki paketin. Pörri haisteli innoissaan uusia tuoksuja ja katseli vilskettä. Pörrin lempipaikka löytyi kuitekin Matkahuollon ulko-oven vierestä, sillä ohitse kulki monia ihmisiä eli toisin sanottuna potentiaalisia rapsuttelijoita ja rapsutuksia Pörri keräsikin. Monet ohikulkijat jutustelivat Pörrille silmät kiiluen: "Onpa söpö pikkunen. Saakos sua vähän rapsuttaa? Ootpas sä kauheen ihana! Tässähän tulee ihan pentukuume." ja kyykistyivät paketti sylissä rapsuttelemaan Pörriä. Itse seisoin vieressä ylpeänä ja vähän hämmentyneenä, miten tuollanen pieni karvapallero voi sulattaa niin monen keski-ikäisen miehen sydämen.

Matkahuoltoreissun jälkeen oli aika laittaa kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä kohti Mustin ja Mirrin pentupaineja. Koska autoiluharjoitus saatiin jo aamusta, päätettiin matka Mustiin ja Mirriin taittaa fillaroiden. Meiltä on Koivistonkylän Prismalle matkaa reilu 2 kilometriä, joka on juuri hyvä pyörämatka. Kärryn ollessa paikallaan Pörri vähän vinkuu ja ihmettelee, että miksi hän on tämmöiseen paikkaan joutunut, kun muut saavat juoksennella vapaana. Kärryn lähtiessä liikkeelle Pörri rauhoittuu ja katselee ohiviliseviä maisemia ja ihmisiä.

Laitettiin Pörrille aiemmin täällä blogissakin nähty toppatakki päälle, ettei sen tule kärryssä kylmä. Hyvin herra näytti pärjäävän pikkupakkasella tuollaisen lyhyen matkan. Takkiin Pörri suhtautuu todella hyvin, eikä ole siitä enää moksiskaan.

Pentupaineihin oli saapunut runsas määrä pikkuisia karvahäntiä. Pörri yritti tehdä monien kanssa tuttavuutta, mutta tykästyi eniten australianpaimenkoira Berttaan, jonka kanssa leikki suurimman osan ajasta. Bertta oli Pörrin tapaan samanlainen rohkea, reipas ja sosiaalinen pentu. Omistajan kanssa juteltuamme selvisi hauska sattuma, että nämä ystävykset olivat vieläpä syntyneet samana päivänä 28.10.2013.

Pörri joutui alakynteen.

Painien jälkeen huilittiin hetki

Ja tutustuttiin muihin koiriin, kuten tähän shelttiin.

Välillä käytiin myös keräilemässä rapsutuksia ja sulattamassa pikkutyttöjen sydämet.

Erottamaton kaksikko jäi vielä kahdestaan painimaan kehään sen jälkeen, kun muut olivat lähteneet. Oli hieno seurata näiden kahden kaveruksen leikkiä. Juteltiin vielä Bertan omistajan kanssa hetkinen ja todettiin, että nähdään myös tulevaisuudessa pentupainien merkeissä.

Pentupainien jälkeen kotona onkin nähty lähinnä nukkuva koira. Pörri on nyt nukkunut neljä tuntia putkeen välillä asentoa ja paikkaa vaihtaen. Kohta pitäisi nuoren miehen heräillä päiväruualle ja pissille.

Lisää autoilua ja kohta myös pyöräilyä!

Kävimme tänään taas totuttamassa Pörriä auton kyydissä olemiseen. Matka suuntautui tällä kertaa Länsi-Tampereelle ja tarkemmin Epilään. Pörri tuntui suhtautuvan autoiluun jo rennommin kuin ensimmäisellä kerralla. Matka sujui istuskellen ja maisemia katsellen. Epilästä ajelimme Hakametsän jäähallille, jossa Marja jäi kyydistä ja me jatkoimme Pörrin kanssa Turtolan Faunattareen hakemaan Pörrin suureksi herkuksi osoittautuneita kinkkurullia lisää. Hieman ennen Faunatarta kuulin takaa epäilyttävän köhäyksen. Parkkiin päästyäni totesin epäilykseni osuneen oikeaan ja Pörrin oksentaneen petiinsä. Täytyy käydä autoilemassa lisää, että Pörrin maha tottuu auton liikkeisiin. Faunattaressa Pörri kävi hurmaamassa myyjän ja nappaamassa kolme kinkkurullaa matkaan. 

Syy miksi kävimme Epilässä löytyy alla olevasta kuvasta.

Pörri tutustumassa uuteen "makuualustaansa"

Pyrimme Marjan kanssa tekemään suurimman osan matkoistame pyörällä, joten koirakärryjen hankkiminen on käynyt jo aikaisemmin mielessä. Katselimme netistä uusia kärryjä, mutta niiden hinnat olivat järjestään 190-300€ välillä. Koitimme katsoa, josko kärryjä sattuisi löytymään käytettynä jostain. Onneksemme huuto.netistä oli edulliset kärryt myynnissä Tampereella. Otimme eilen myyjään yhteyttä ja kävimme noutamassa kärryt tänään itsellemme.

Pörrin limusiini

Kärryt on ostettu uutena 2,5 vuotta sitten ja olleet käytössä ainoastaan 2 kertaa, koska kärryt olivat jääneet liian pieneksi myyjän koiralle.

Alla on tarkempia tietoja kärrystä. (Tiedot otettu Hauboksin nettisivuilta, josta samaisen kärryn olisi voinut ostaa uutena)

Leopet peräkärry

• Uusi 2010 malli
• Kestävä teräsputkirunko
• Ilmakumipyörät
• Vettähylkivä, helppohoitoinen ja kestävä kangas
• Lattian pinnoite estää liukastumista ja hylkii kosteutta.
• Kääntyvä vetolaite
• Omapaino 13kg, kokonaispaino 50kg
• Tilava p*l*k 76cm*62cm*95cm
• Helppo koota ja purkaa
• Soveltuu myös tavaran kuljetukseen. 

Kärryistä löytyy lisäksi sadesuoja etuosalle.

Pörri kävi koeistumassa kärryissään...

...ja yritti myös itse liikutella niitä.

Pörrin itsevarmuudestakin saatiin tänään taas hyvä esimerkki. Kärryjen myyjällä oli noin 2,5 kertaa Pörriä isompi koira, joka mutusteli luutaan meidän visiitin aikana. Eiköhän Pörri painellut muina miehinä nappaamaan luun tältä itselleen ja alkoi mutustella sitä itse!

Meillä kasvatellaan maxia

Päätettiin Pörrin 10 viikkois päivänä ottaa oikein kunnolla selvää, millaista mötkälettä täällä oikein kasvatellaan. Yritettiin mittailla ja punnita Pörriä sen 2 kk syntymäpäivänä ja saatiin painoksi 4,2 kg ja korkeudeksi 27 cm. Nyt 10 viikkoispäivänä paino oli 4,6 kg ja korkeus lähemmäs 29 cm. Muiden blogien shelttipennut vaikuttavat melkoisen rimpuloilta meidän nallekarhuun verrattuna. Ylimääräistä pulleutta Pörrissä ei pitäisi olla, sillä kylkiluut tuntuvat tunnustellessa. Pörri vaan on jotenkin paljon raskasrakenteisempi kuin monet muut sheltit.

Viimeksi taisin hieman moittia meidän hihnakävelyitä, mutta nyt pitää hehkuttaa, että eilen ja tänään meillä on sujunut oikein hyvin. Pörri ei ole vetänyt pahasti ja ottaa hyvin oma-aloitteisesti kontaktia lenkillä. Nähtiin eilen lenkillä pikkupoika, joka halusi tulla rapsuttelemaan Pörriä. Pojan isovanhemmilla oli kuulemma koira ja hän tykkäsi kovin koirista. Täytyi oikein ihailla, miten nätisti Pörri osasi suhtautua pikkupoikaan. Pörri kipitti innoissaan häntä heiluen pojan rapsuteltavaksi. Ei hyppinyt, ei purrut, eikä touhottanut liikoja. Myös poika osasi suhtautua Pörriin hyvin ja näytti onnelliselta märät pusut saatuaan.

Tänään törmättiin lenkillä suomenpystykorvaan, joka asuu tässä lähitalossa. Koira tuli meitä vastaan aivan yhtäkkiä pimeällä kujalla, joten ei ehditty enää perääntyä. Annettiin koirien nopeasti haistaa toisiaan, kun naapurukset kuitenkin ovat kyseessä. Pörri olisi ollut pystykorvan kanssa heti valmis leikkiin, mutta pystykorva vain katseli pikkuisen vouhotusta. Pörri päätti sitten parkeerata itsensä pystykorvan omistajan rapsuteltavaksi. Lyhyiden haisteluiden ja rapsutusten jälkeen ohitus sujui suht hyvin ja Pörri pääsi kävelemään kohtauspaikalta kotiovelle ihan omin jaloin. Pörri osasi hienosti koota itsensä kohtaamisen jälkeen, eikä loppulenkki mennyt holtittomaksi ryntäilyksi ja vetämiseksi. Olen niin onnellinen, kun kerrankin kohdattiin ihan oikeasti hyvin käyttäytyvä koira ja päästiin harjoittelemaan ohitusta.

Pörri on aiheuttanut meidän taloudessa viime aikoina melkoisia naurunpyrskähdyksiä, sillä herra on innostunut telkkarin katselusta. Pörri saattaa syödä luuta omassa pedissään rauhassa ja välillä vilkuilee telkkaria. Kun tv:ssä tapahtuu jotain jännää, herra jää tapittamaan tv-ruutua.

Yksinolot ovat sujuneet hyvin tähän mennessä ja toivottavasti sujuvat tästä eteenkinpäin, mutta niistä lisää ensikerralla.