perjantai 1. joulukuuta 2017

Masentava marraskuu

Jotenkin tämän menneen marraskuun sateisuus ja pimeys on vienyt kaikki voimat ja ilon elämästä. Onneksi nyt marraskuu on takana päin ja voi alkaa odotella joulua ja pitkää joululomaa. Tacolla alkoi pari viikkoa sitten ensimmäiset juoksut. Juoksut alkoivat ihan puskista, enkä osannut yhtään odottaa niitä. Treeneissä Tacolla on ollut nähtävissä välillä melkoista keskittymiskyvyttömyyttä ja sisäsiisteyskin on taantunut. Kun joka päivä siivoaa sisältä pissoja ja kakkoja niin on kieltämättä alkanut tuntua siltä, ettei Tacosta tule ikinä sisäsiistiä. Sillä on vain aivan liian mutkaton suhde omaan ulosteeseensa, jotta se viitsisi pidätellä. Onneksi aina joltakin tutulta löytyy joku koira, joka on oppinut sisäsiistiksi vasta joskus 1 vuoden 3 kk ikäisenä. Tacollakin on siis edelleen toivoa. Onhan se vielä alle vuoden. Lukuunottamatta tätä sisäsiisteysongelmaa se on kyllä tavattoman helppo koira arjessa.

Ensimmäinen juoksuviikko meni Pörrin ja Tacon osalta hyvin. Pörri kävi aina välillä huiskuttamassa Tacolle häntää ilmeellä "sä oot IHANA!". Taco vain mulkoili takaisin, että mikäs sinulle on tullut. Nyt mennään tärppipäivissä ja Pörrin meno onkin ihan erilaista. Se on ihan sekaisin Tacosta. Se ei ole ikinä reagoinut yhdenkään nartun juoksuihin näin voimakkaasti. Tämän vuoksi Pörri onkin saanut olla Millin luona hoidossa. Onneksi Pörrille sai helposti järjestettyä hoitopaikan meidän läheltä niin on helppo hakea Pörri mukaan treeneihin. Onneksi Tacon seuraavien juoksujen aikaan Pörri onkin sitten jo kastroitu niin on Pörrillekin helpompia aikoja luvassa.

Volttia on ollut viime aikoina ihan järjetön ikävä. On ollut niin paha olo sen vuoksi, miten kaikki jäi niin kesken. Meidän yhteinen matka päättyi ennen kuin kunnolla ehti alkaakaan. Voltti on jättänyt jälkeensä suuren kolon elämääni. Nyt, kun Pörri on hoidossa, erityisesti konkretisoituu se, ettei mulla enää ole varjoa perässä. Kukaan ei juokse ovelle onnesta soikeana, kun tulen töistä kotiin. Kukaan ei tunge syliin, kun istun vessassa. Kukaan ei ole aamulla ensimmäisenä kertomassa, miten tärkeä ja rakas olen, kun avaan silmäni. Ikävöin sitä, miten Voltti huiskutti häntäänsä treeneissä ja miten onnellinen se oli, kun sai tehdä hommia mun kanssa. Suuri tyhjä aukko on jäänyt elämään ja tuntuu, että yksi puuttuu meidän laumasta <3

Pojat ja kesä <3

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Pörrille toinen AVO1-tulos

Käytiin sunnuntaina 5.11. oman seuran järjestämässä tokokokeessa. Ensimmäistä kertaa menin koepaikalle oikeasti tosi ajoissa. Ehdittiin käydä Millin kanssa yhdessä metsälenkillä ennen luokan alkua. Ehdin myös seurailla voittajaluokan muutamaa koirakkoa ja nähdä vähän tuomarin arvostelulinjaa, sillä tuomarina oli minulle uusi tuttavuus Mari Väänänen. Tykkäsin tuomarista kyllä todella paljon. Antoi mielestäni reilusti pisteitä. Vähensi esimerkiksi pisteitä vinoista perusasennoista ja liikevirheistä, mutta ei nillittänyt aivan kaikesta. Hän kirjoitti myös suorituksen aikana itselleen muistiinpanoja, joiden avulla kävi suorituksen lopuksi läpi. Kertoi, mihin pitäisi jatkossa kiinnittää huomiota ja mistä lähti virhepisteitä. Hän otti myös hienosti ensikertalaiset huomioon ja luoksepäästävyydessä osasi ystävällisesti lähestyä koiria. Alokasluokan paikkaolot hän pyysi tehtäväksi kolmessa ryhmässä siten, että jokaisessa oli vain kolme koiraa, jotta hämminkiä tapahtuisi mahdollisimman vähän. Muutenkin kisoissa oli kauhen kiva henki, sillä palkintopallillakin muut palkitut tulivat onnittelemaan ja kehumaan.



Ensimmäisenä liikkeenä oli paikkis, jossa Pörri pääsi reunaan, sillä Pörri oli luokan aloittava koira. Paikkis sujui hyvin ilman hämminkiä ja lähes kaikki saivat siitä kympin. Pörri siirsi kerran toista etutassua noin sentin, mutta tuomari ei rokottanut tästä, vaan antoi kympin. Muuten Pörri oli varsin kivassa vireessä ja mielentilassa. Sen ilme oli tosi levollinen, eikä se vilkuillut sivuilleen tai yleisöön vaan katseli minua koko minuutin ajan. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että koepaikkis ei jännittänyt. Paikkisten jälkeen annoin Pörrille pienen palkan, sillä kehää rakenneltiin, eikä meillä ollut kiire takaisin. Jostain ihmeestä Pörri sai nostettua kierroksia huomaamattani ja tietämättäni menin kehään melko kiihkoapinan kanssa.

Ensimmäinen liike oli liikkeestä seisominen, jossa Pörri oli skarppina ja suoriutui liikkeestä virheittä. Itse päätin katsoa, että Pörri varmasti otti oikean asennon. Jos se olisi ottanut väärän niin, olisin korjannut. Tästä vilkaisusta otettiin puolikas piste pois, joten saatiin 9,5 p. Kehuin Pörriä normaalisti, miten olen aina ennenkin kokeessa kehunut, mutta vastaukseksi tuli hau. Totesin, että jaahas karvakorva on tänään sellaisessa vireessä, että sitä ei tohdi juuri kehua.

Toisena liikkeenä liikkeestä maahanmeno, jossa ei ollut mitään kummallista ja tästä saimme 10 p.

Tämän jälkeen seuraaminen. Seuraamiskaavio oli mielestäni kiva, mutta oudon lyhyt. Vähän Pörri levisi käännöksissä ja kontaktikin tippui parissa kohtaa. Seuraamisesta kuitenkin 9, joka oli mielestäni ihan hyvä numero meille. Kasinkin olisi voinut antaa.

Muistin, että seuraavaksi tulisi ruutu ja lähdin siirtymään ruudun aloituspaikalle, mutta muistin väärin ja vuorossa olikin kierto. Jouduin kääntymään aloituspaikalle aika tiukasti, enkä ehtinyt viritellä Pörriä. Olisin ehkä juuri ehtinyt kysyä, missä kie, mutta Pörri katsoi suoraan tötteröä kohti ja luotin, että se bongasi tötsän. Lähetin Pörrin kiertoon. Se lähti hyvin, mutta vinoon! Porsas ei kuunnellut, mitä sanottiin ja meinasi karata kehästä ulos palkoille, sillä valitettavasti Pörri näki, että jätin palkat kehän ulkopuolelle. Onneksi se reagoi terävästi pysäytyskäskyyn. Kutsuin sen luokse ja lähetin uudelleen kiertoon. Tässä vaiheessa luulin, että Pörri ei kuunnellut ekalla käskyllä, mutta se ei oikeasti ollut nähnyt törppöä. Koska Pörri ei löytänyt törppöä, se päätti innovatiivisesti kiertää minut. Milli sanoi, että joku oli yleisössä kommentoinut, että kyllähän se kiersi. Tästä tietenkin nolla. Pörriä epäonnistuminen suututti niin, että päätti sitten päästää kunnon kiroilut perään. Jouduin aika voimakkaasti reagoimaan, että sain Pörrin hiljaiseksi.

Vähän jännitti seuraavana liikkeenä tuleva ruutu, sillä Pörri on saanut treeneissä haukkua aika paljon. Hinkattiin viimeiset kaksi viikkoa ennen koetta ruudun paikkaa oikein urakalla joka treeneissä. Pörri teki aika täydellisen ruudun! Vauhti oli hyvä, paikka hyvä, pysäytys tosi hyvä Pörriksi, seisominen jämäkkä, maahanmeno oli hidas, mutta meni kuitenkin ihan hyvin. Tästä saatiin kymppi. En meinannut pysyä housuissani hienon onnistumisen jälkeen.

Hypyssä ei kummallista. Siitä kymppi. Luoksetulossa Pörri jäi kiinni toisen kentän palkintojenjaon kovaääniseen kuulutukseen, eikä reagoinut ensimmäiseen maahanmeno käskyyn. Jouduin antamaan sille tuplakäskyn. Tuplakäsky tiputti luoksetulon 8 pisteeseen. Muuten se oli hieno ja vihdoin voisi sanoa, että Pörrin luoksetulot alkaa toimia kisatilanteessa, eikä hidasteluongelmaa enää esiinnyt samoissa määrin kuin vuosi sitten.

Yhdeksäntenä liikkeenä oli nouto. Viime kokeen nouto oli aivan hirveä: Pörri meni tassut edellä kapulalle, pökki kapulaa ja palautti ravilla. Nyt nouto toimi. Mielestäni se oli yksi täydellisimmistä noudoista, joita Pörri on ikinä elämässään tehnyt. 9,5 pistettä, sillä tuomarin mukaan noudon palautuksessa Pörri oli hieman vino selkäni taakse. Itse en tätä huomannut.

Viimeinen kymmenes liike oli kaukot. Liike, jossa Pörri jähmii herkästi, jos on aavistuksenkin liian matalassa vireessä kisatilanteessa. Pörri jäi kiinni rally-kisojen palkintojenjaon ablodeihin ja tekniikka ei pitänyt. Oikeastaan vain viimeisen vaihdon teki hyvin. Tuomari ei rokottanut hitaudesta, vaan arvosti kaukoja kympin arvoisesti.

Kokonaisvaikutukseksi tuomari antoi parista hauhausta huolimatta kympin.

Yhteensä ansaittiin siis 277,5 pistettä. Tällä saavutettiin luokkavoitto, sillä olimme luokamme viidestä osallistujasta ainoita, joille tuli ykköstulos.


Olipa kiva todeta, että mulla on koira, jonka vire saattaa olla kisassa jopa liian korkea. Ylivire tekee Pörristä nopeamman, mutta riski ääntelylle kasvaa. Tämä oli minun ja Pörrin 11. koe ja ensimmäinen, jossa Pörri haukkui kokeen aikana. Ylivire toi myös muita aivopieruja. Pörri kävi mm. moikkaamassa liikkurin. Hirveän kiva oli taas kisata Pörrin kanssa ja kovasti jo odotan meidän seuraavaa koetta, joka on joulukuussa. Nyt treenataan liikkeisiin lisää varmuutta, jos seuraavassa kokeessa saataisiin vihdoin kaikista liikkeistä pisteitä.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Uimamaisterit

Käytiin perjantai-illalla pitkästä aikaa koirauimalassa. Myös Taco pääsi ensimmäistä kertaa uimalaan. Taco ei turhia pidätellyt, vaan oli altaassa omatoimisesti ennen kuin kissaa ehti sanoa. Oltiin Tacon ensikertalaisuuden vuoksi varattu uittajakin, mutta menoa katsellessaan uittaja totesi, että meidän saukot taitaa osata uida ihan ilman hänen apuaankin.

Pörrikin innostui pomppimaan melkoisia loikkia altaaseen, vaikka bortsuille vähän hävisikin uintinopeudessa. Hauska oli seurata Pörrin, Tacon ja Popan uintia rintarinnan. Taco ja Pörri otti välillä pientä kisaa siitä, että kuka ehtii lelulle ensin. Todettiin Millin kanssa, että pitää talven aikana pyrkiä käymään uimalassa säännöllisesti, kun porukka oli näin innoissaan.


maanantai 23. lokakuuta 2017

Elämää Tacon kanssa

Taco on asustellut meillä nyt 2 kk, josta ensimmäiset 3 viikkoa meni lomaillessa ja sen jälkeen palattiin meidän normaaliin arkeen.

Tacon sisäsiisteys alkaa myös olla hyvällä mallilla. Meille tullessaan se teki tarpeensa herkästi sisään, jos kukaan ei päästänyt sitä ulos juuri sillä hetkellä, kun hätä oli. Nyt siihen voi jo jonkin verran luottaa, eikä tarvitse haukkana kulkea sen perässä. Työpäivien ajan sen on edelleen vähän vaikea pidättää, joten meillä on käynyt päivisin koirien ulkoiluttaja, joka käyttää Tacon tarpeillaan. Ulkoiluttajaan päädyttiin siksi, koska meidän töiden alkaessa Taco alkoi tehdä kaikki tarpeensa sisään, söi omaa kakkansa ja pahimpina päivinä myös kieri siinä. Koko asunto haisi niin kakalta ja pissalta, että sitä ei tuntunut saavan mitenkään pois. Nyt se on ollut pääosin sisäsiisti ja vain satunnaisesti on pissa tullut sisään öisin tai päivisin.


Meille tullessaan Taco ei hirveästi osannut mitään, mutta kuitenkin paljon oleellista: syödä, nukkua, leikkiä, rauhoittua häkkiin, olla yksin ja tarjota asioita. Olen koulutusmielessä lähtenyt Tacon kanssa liikkeelle samaan tapaan kuin pienen pennun kanssa. Ihan ensin naksuttelin sille, että se sai tarjota ihan mitä vain. Ensimmäisiä sen tarjoamia asioita on ollut istuminen, maahanmeno, pään kääntely ja hännän heilutus. Näistä sitten olen lähtenyt jalostamaan kaikenlaista mm. se osaa pyörähtää itsensä ympäri, tarjota kylkimakuuta, peruuttamista ja kierimistä. Lapin reissulla aloin tehdä Tacon kanssa myös kohdetyöskentelyharjoituksia, mutta ne oli vaikeita sille. Jouduin itsekin laittamaan pohdintamyssyn päähän ja miettimään, että miten saan sen kiinnostumaan kohteista, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui kuitenkin hyvin ja nyt Taco osaa tarjota jo paljon kohteisiinkiin liittyviä asioita.

Noin ylipäänsä pitää sanoa, että Tacoa on hirveän kiva kouluttaa. Se oppii asioita nopeasti ja on motivoitunut. Taco on huomattavasti nopeampi ja vilkkaampi kuin Voltti, mikä sopii tietyllä tapaa minulle, sillä itse olen hidas ja rauhallinen. Toisaalta Tacon vilkkaus on johtanut siihen, että hallilla ollaan vähän jouduttu keskustelemaan siitä, että tehdäänkö yhdessä juttuja vai kiljutaanko viereisen kentän aksatreeneille. Tavallaan Tacosta tulee niin paljon mieleen Pörri nuorena. Taco on monessa suhteessa hämmästyttävän samanlainen kuin Pörri. Treenaillaan Tacon kanssa asioita paljon mielentila ja vire edellä, sillä ruutia pikkutytössä piisaa. Tavoitteena meillä on iloiset, rennot, vauhdikkaat suoritukset, kuten Voltinkin kanssa. Sosiaalista palkkaa Tacolle joutuu sisään ajamaan varmasti paljon, sillä ensinnäkin lähdetään suhteen luomisessa takamatkalta pikkupentuihin nähden ja toisekseen Taco on muutenkin aika työ- ja palkkaorientoitunut, eikä hirveästi tarvitse ihmistä treeneissä eikä kotioloissa.

Tässä vanha video siitä, kun Taco oppi pivotin.